ADHD-lapsen perheen tukeminen

Tässä artikkelissa käsitellään ADHD-lasten perheiden tukimuotoja. Artikkeli perustuu opinnäytetyönä tehtyyn tutkimukseen, jossa on selvitetty saavatko vanhemmat riittävästi tukea ja asioita, jotka on tärkeää huomioida ADHD-hoidon kuntoutuksessa. Lisäksi on tutkittu puutteita ADHD-lasten perheiden tukemisessa.   Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto sisälsi englannin- ja suomenkielisiä tutkimuksia ja tutkimusartikkeleita.

Kirjoittajat: Krista Dahl, Kirsi Kantelus, Janita Sulander ja Anne Vuori

ADHD vaikuttaa lapsen lisäksi koko perheeseen

ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, jolle ominaista on kehitystasoon sopimaton impulsiivinen käytös, erilaiset käytöshäiriöt ja keskittymisen vaikeudet. ADHD hankaloittaa lapsen koulunkäyntiä, ja vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden luomista. (Huttunen 2015). Suomessa ADHD:ta esiintyy viidellä prosentilla 6 – 18-vuotiaista (Käypä hoito 2013).

Tarkkaavuuden ongelmat esiintyvät toistuvina vaikeuksina kuunnella toisen henkilön puhetta, vaikeutena keskittyä tehtäviin ja leikkeihin, vaikeutena saada koulu- tai työtehtäviä tehdyksi tai seurata ohjeita. Vaikeudet ilmenevät myös toistuvina keskittymisvaikeuksina, toimien ja tehtävien kaihtamisena, yksityiskohtien huomiotta jättämisenä, päivittäisten asioiden jatkuvana unohtamisena sekä ulkopuolisista ärsykkeistä häiriintymisenä. Lapsi keskeyttää muut ja tuppautuu toisten seuraan. Lapsen itsetunto kärsii ja ystävyyssuhteiden luominen muuttuu vaikeaksi. (Huttunen 2015.) Jotta tilaa voidaan sanoa varsinaiseksi häiriöksi, oireiden tulee kestää vähintään puolen vuoden ajan ja olla riippumattomia olosuhteista ja ajankohtaisesta tilanteesta. (Huttunen 2015.) Tarkkaavuushäiriölle ei kuitenkaan ole yhtä paljastavaa testiä. Diagnoosi perustuu aina kartoitukseen, jossa selvitetään lapsen käyttäytymistä ja toimintaa. (Dufva & Koivunen 2012, 65.)

ADHD vaikuttaa lapsen lisäksi lapsen koko perheeseen. Perhekeskeinen hoitotyö lisää hoidon tehokkuutta. On tärkeää, että lapsen vanhemmat jaksavat tukea haastavaa lastaan. (Paavilainen 2011, 4, 11.)  ADHD lisää vanhempien kroonista stressiä ja laskee koherenssin tunnetta. Koherenssin tunne kattaa ymmärrettävyyden, hallittavuuden ja mielekkyyden ulottuvuudet. Vanhemmat kärsivät usein itsesyytöksistä ja ovat huolissaan ja häpeissään lapsen ongelmallisesta käytöksestä. Parhaan avun perhe ja lapsi saavat, jos apua osataan antaa riittävän varhaisessa vaiheessa. Lapsen käyttäytyminen ja perheen sisäiset voimavarat vaikuttavat perheen sisäiseen vuorovaikutukseen ja jaksamiseen. Perheen sisäisiä voimavaroja ovat kyky selvitä arjesta ja ulkopuolisia voimavaroja ovat esimerkiksi sukulaiset ja terveyspalvelut. (Moen ym. 2015, 10 – 11, 12, 16.) Vanhempien psyykkinen kuormittuneisuus näkyy esimerkiksi negatiivisena käsityksenä omasta vanhemmuudesta. Vanhempia voivat kuormittaa myös ongelmat parisuhteessa, heikko sosiaalinen tukiverkosto ja taloudelliset vaikeudet. Perheen huonoon jaksamiseen tulisi puuttua riittävän varhaisessa vaiheessa. (Vuori ym. 2015, 1564.) Vanhempien tukeminen on tärkeässä roolissa hoidon sujuvuuden kannalta. Erilaiset psyko- tai parisuhdeterapiat ja hankalien tilanteiden hallintaan tähtäävät strategiat helpottavat arjessa selviytymistä ja jaksamista. (Huttunen 2015.)

Tavoitteena on perheen kokonaisvaltainen hoito

Kuntoutuksella pyritään parantamaan ihmisen toimintakykyä. Sitä ei tule nähdä häiriön tai ongelman korjaamisena, vaan voimavarojen vahvistamisena ja tukemisena. (Dufva ym. 2012, 79.) Tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi saa herkästi ympäristöstä turhan paljon negatiivista palautetta. Parhaimmillaan ADHD-lapsi on kekseliäs, energinen, tunteikas, spontaani sekä idearikas. Näitä vahvuuksia pitäisi pystyä hyödyntämään voimavarana lapsen tai nuoren kasvatuksessa. Sosiaalinen tuki, kuten vertaistuki, lisää vanhempien ja lasten voimavaroja ja itseluottamusta sekä uskoa hyvään tulevaisuuteen.

Psykoterapia on psykososiaalinen hoitomuoto. Erilaisia psykoterapiamuotoja on olemassa useita satoja. Työvälineenä psykoterapiassa on terapeutin ja lapsen tai nuoren välinen vuorovaikutussuhde. Hoidot räätälöidään jokaisen asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Terapiaan voidaan yhdistää esimerkiksi perheterapiaa, verkostotapaamisia, ryhmätoimintoja, lääkehoitoa ja vanhempien tukikäyntejä. (Karlsson, Laukkanen & Marttunen 2006, 240 – 241.) Toimintaterapialla tuetaan lapsen kokonaiskehitystä, hahmottamiskykyä, akateemisia perusvalmiuksia ja itsetuntoa (Korhonen 2006, 13). Muita terapiamuotoja ovat puheterapia, fysioterapia, psykoedukaatio, vanhempainohjaus, neuropsykologinen kuntoutus, sopeutumisvalmennus sekä vertaistuki (ADHD-liitto 2016).
Mikäli lääkkeettömät hoitomuodot eivät yksistään riitä, tarjotaan kuusi vuotta täyttäneille lapsille lääkehoitoa. Lääkehoidolla on todettu olevan tehokkain vaikutus ADHD-oireiden kontrolloimisessa. Lääkitys aloitetaan tarkassa seurannassa. (Käypä hoito -suositus 2013.)

Lääkehoidon positiivinen vaikutus lapsen koulumenestykseen koetaan tärkeimpänä syynä lääkehoidolle. Lääkehoidon koetaan myös helpottavan lapsen oireiden lisäksi perhe-elämää. Vanhemmat kokevat, että ilmapiiri kotona on parantunut lääkehoidon myötä, ja vanhempien stressi ja huolet lieventyneet. Lääkehoito edesauttaa myös arkirytmin ylläpitämistä perheissä. (Moen, Hedelin & Hall-Lord 2015, 13.) Vanhemmat kokevat lääkehoidolla olevan myös negatiivisia vaikutuksia lapseen. Yleisimmät haitat lapselle liittyvät lääkityksen sivuvaikutuksiin, kuten unettomuuteen, päänsärkyyn, ruokahaluttomuuteen, itkuherkkyyteen ja vatsakipuihin. Haittavaikutuksia ollaan usein valmiita sietämään positiivisten vaikutusten vuoksi. (Lahtinen 2014, 23 – 24.)

Haasteet ADHD-perheen tukemisessa

Yleisesti vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä ryhmä-interventioiden antamaan vertaistukeen, se lisää itseluottamusta vanhempana. Vanhemmat kokevat vertaistuen äärimmäisen tärkeäksi. ADHD-lasten perheiden sosiaalinen verkosto on usein muita perheitä suppeampi. Vertaistukiryhmissä perhe tapaa muita samassa tilanteessa olevia perheitä ja perheenjäsenet saavat tilaisuuden jakaa kokemuksiaan ja kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vertaistukipalveluista perhe saa perheen ulkopuolisia voimavaroja, jotka auttavat selviytymään arjessa. Haasteena on perheiden yhteydenpidon jatkuminen myös ohjatun toiminnan ulkopuolella.

Lapsuusiän tarkkaavuushäiriöt ja ylivilkkaus lisäävät vanhempien stressiä ja väsymyksen tunnetta ja ongelmia vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Vanhemman ja lapsen välinen negatiivinen vuorovaikutussuhde lisää vanhempien huonojen kasvatuskäytänteiden, kuten käskevän ja komentavan ohjauksen käyttöä. Huonot kasvatuskäytänteet ovat omiaan lisäämään lapsen ADHD:seen liittyviä käytöshäiriöitä, kuten uhmakkuutta ja aggressiivisuutta. Tätä kutsutaan vuorovaikutussuhteen kielteiseksi kehäksi, jossa vanhempi ja lapsi reagoivat kielteisen reaktiomallin mukaisesti toistensa käytökseen. Heikko vuorovaikutussuhde vanhemman ja lapsen välillä heikentää lapsen itsesäätelykyvyn kehittymistä. (Laakso, Lajunen, Aro, Eklund & Poikkeus 2011, 118 – 119; Vuori ym. 2015, 1562.)

Lapsen vuorovaikutusongelmat saattavat heijastua myös kaverisuhteisiin ja ongelmiin koulussa, minkä vuoksi myös päivähoito- ja kouluympäristö tulisi huomioida ADHD-kuntoutuksessa. Perheen vuorovaikutussuhteeseen vaikuttaa myös vanhemman oma persoonallisuus, aiemmat elämäntapahtumat, sekä psyykkiset- ja somaattiset sairaudet. (Vuori ym. 2015, 1562.)
Suomalainen ADHD-kuntoutusjärjestelmä on koettu monimutkaiseksi ja rikkonaiseksi. Vastuunjako ja kokonaisvastuu jäävät epäselviksi, ja vanhemmat kokevat usein, että kuntoutuksen saaminen on omien ponnisteluiden takana. (Lahtinen 2014, 14 – 15.) Konkreettisten neuvojen saaminen on yleinen toive ADHD-kuntoutuksessa mukana olevilla vanhemmilla. Neuvovan osapuolen tulee olla ammattitaitoinen ja omata tietynlainen herkkyys ilmaista asioista hienovaraisesti. (Laakso ym. 2011, 127.)

Lähteet:

ADHD-liitto ry. Adhd-tietoa. [Viitattu 13.1.2016]. Saatavissa: http://www.adhd-liitto.fi/
Dahl, K., Kantelus, K. & Sulander, J. 2016. ADHD-lapsen perheen tukeminen. Lahden ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysalan opinnäytetyö.

Dufva, V. & Koivunen, M. 2012. ADHD Diagnosointi, hoito ja hyvä arki. Juva: PS-kustannus.

Huttunen, M. 2015. Tietoa potilaalle: ADHD (Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Lääkärikirja Duodecim. [Viitattu 10.1.2015]. Saatavissa: http://www.terveysportti.fi.aineistot.lamk.fi/dtk/shk/koti

Karlsson L., Laukkanen E. & Marttunen, M. 2006. Yksilöpsykoterapiat. Teoksessa: Laukkanen, E.,

Marttunen, M., Miettinen, S. & Pietikäinen, M. (toim.) Nuoren psyykkisten ongelmien kohtaaminen. Helsinki: Duodecim, 240 – 241.

Korhonen, T. 2006. Lasten, nuorten ja huoltajien kokemuksia ADHD:n lääkehoidosta ja koulunkäynnistä. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 1.1.2016]. Saatavissa:https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/7973/URN_NBN_fi_jyu-2007548.pdf

Käypä hoito -suositus 2013. ADHD. (Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, lapset ja nuoret). [Viitattu 10.1.2016.] Saatavissa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50061

Laakso, M-L., Lajunen, K., Aro, T., Eklund, K. & Poikkeus, A-M. 2011. Ylivilkkaiden lasten vanhempien kokemuksia Perhekoulu-interventiosta. Kasvatus 2/2011, 118 – 127.

Lahtinen, M. 2014. ”Tarvitsemme konkreettista apua ja tukea.” Vanhempien kokemuksia lastensa ADHD-lääkityksestä ja ammattilaisten toiminnasta. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto. [Viitattu 1.3.2016]. Saatavissa: http://www.adhd-liitto.fi/sites/default/files/page_attachment/gradu2014-pdf.pdf

Paavilainen, E. 2011. Miksi perhekeskeistä hoitoa tarvitaan terveydenhuollossa? [Viitattu 1.1.2016]. Saatavissa: http://www.netikka.net/lakeuden_omaishoitajat/images/stories/pdf/perhekeskeisyys_paavilainen.pdf

Moen, Ø., Hedelin, B. Hall-Lord, ML. 2015. Parental perception of family functioning in everyday life with a child with ADHD. Scandinavian Journal of Public Health 43/2015, 10 – 17.

Vuori, M., Tuulio-Hendrikson, A., Nissinen, H. & Autti-Rämö, I. 2015. Psykososiaaliset perheinterventiot lapsen aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön sekä uhmakkuus- ja käytöshäiriöiden hoidossa. Lääketieteen Aikakauskirja Duodecim 17/2015, 1561 – 1568.

Kirjoittajat:
Krista Dahl, Kirsi Kantelus ja Janita Sulander ovat opiskelleet Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla. Anne Vuori toimii Lahden ammattikorkeakoulussa lehtorina.

Lahti 18.5.2016

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.