Muotialan kestävän kehityksen liiketoimintastrategiat: Kiertotalouden mahdollisuudet tekstiilialalla

Tiivistelmä

Artikkeli perustuu liiketalouden alan opinnäytetyöhön, jonka tavoitteena oli tutkia kiertotalouden mahdollisuuksia tekstiilialalla ja löytää vaihtoehtoisia keinoja kuluttajille ja yrityksille heidän tekstiilijätteensä kierrättämiseen sekä löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia jo olemassa olevalle ja kierrätetylle tekstiilimateriaalille.

Kirjoittajat: Jenni Kemppainen ja Sari Suominen

Tekstiilien ostaminen ja valmistus lisääntyy jatkuvasti, mikä tarkoittaa, että myös yhä enemmän tekstiilijätettä syntyy. Uusi jätelaki, joka astuu voimaan vuonna 2016, pakottaa jätehuollon polttamaan suuren osan tekstiilijätteestä. Uusilla keinoilla olemassa olevan tekstiilijätteen hyödyntämiseen voidaan luoda uusia liiketoimintastrategioita ja kiertotalouden mallit voivat auttaa uusien toimintatapojen käyttöönotossa. Perinteisten kirpputorien ja huutokauppojen rinnalle on alkanut kehittyä suuremmalla volyymilla toimivaa, kiertotaloutta edistävää liiketoimintaa. Uusiokuituteknologioita kehitetään jatkuvasti ja kansainvälinen kilpailu alalla on kovaa.

Kestävä kehitys ja ympäristö

On olemassa kahdenlaista kierrätettävää tekstiiliä: hyväkuntoiset tekstiilit ja kuluneet tekstiilit. Käyttökelpoiset, ehjät ja puhtaat tekstiilit voidaan viedä keräyspisteisiin, kirpputoreille tai kierrätyskeskukseen. Käyttökelpoisia tekstiilejä voi myös myydä internetin kauppapaikoilla. Kuluneille tekstiileille on useita käsittelymahdollisuuksia. Vanhat vaatteet ja tekstiilit voidaan hyödyntää siivousliinoina, korjauttaa tai lahjoittaa hyväntekeväisyysjärjestöille. Pääkaupunkiseudulla kuluneet ja rikkinäiset tekstiilit voidaan heittää sekajätteeseen, jolloin ne poltetaan Vantaan Energian jätteenpolttolaitoksessa. (HSY 2016.)

Uuden kankaan valmistus kuluttaa paljon vettä, kemikaaleja ja luonnonvaroja. Noin 70 000 tonnia vaatteita ja kodintekstiilejä ostetaan Suomessa vuosittain. Muodin nopeat syklit ja halvat materiaalit eivät edistä vaatteen elinkaaren pidentämistä. (Dahlbo ym. 2015; Punomo 2013.) Vuonna 2016 voimaan astuva jätelaki pakottaa jätehuollon keksimään uusia keinoja tekstiilijätteen tuhoamiseen (Jurkko 2015). Tekstiilijätettä ei saa viedä enää kaatopaikalle ja suuri osa tekstiilijätteestä poltetaan. Tekstiilijätteen määrä kasvaa vuosittain ja kasvattaa myös jätehuollon painetta.

Kuluttajien valinnat vaikuttavat kiertotalouden syntyyn. Kaikki materiaali syntyy luonnosta ja luonnonvarat eivät tule loppumaan, jos onnistumme saamaan materiaalin kiertoon. (Kukkapuro & Enbom 2015, 102 – 105.) Markku Jussilan (2010) mukaan ympäristövastuun kautta myös yritykset voivat tarkastella kokonaisvaltaisesti omien toimintojensa vaikutuksia ympäristöön. Ympäristöasiat ovat olleet pitkään yleinen kiinnostuksen aihe ja yhä useampi ryhmä seuraa ja tutkii ympäristöasioita. Tämä tuottaa jatkuvasti tarkempia ja parempia tapoja ja mittareita ympäristöasioiden seuraamiseen ja kehittämiseen.

Vuonna 2013 tehdyssä kuluttajakyselyssä (Dahlbo, ym. 2015, 29 – 30) selvisi, että yli 25 % vastaajista heittää kuluneet tekstiilit sekajätteeseen tai energiajakeeseen. Käyttökelpoisia vaatteita lahjoitetaan suurimmaksi osaksi hyväntekeväisyyteen. Kuluttajakyselystä nähtiin myös, että kuluttajat ovat avoimia uusille tekstiilin kierrätysmenetelmille.

Kestävän kehityksen liiketoimintastrategiat

Kestävää kehitystä edistäviä liiketoimintamalleja syntyy tekstiilialalle jatkuvasti lisää. Kierrätystekstiilejä hyödyntäviin yrityksiin lukeutuvat ekodesign-yritykset, kierrätyskeskukset, hyväntekeväisyysyritykset ja kirpputorit. Uusiokuidut ovat yhä ympäristöystävällisempiä ja kuitujen tuotantoprosessiin ei tarvita enää niin paljon vettä. Ioncell-F on sellupohjainen kuitu, jonka tavoitellaan olevan 99,8 % kierrätettävissä (Suomen metsäkeskus 2015.). Tencel on myös sellupohjainen kuitu, jota voi käyttää tekstiileissä viskoosin tavoin ja vahvistaa kankaan kestävyyttä (Patagonia 2016).

Tekstiilien kierrätys on pinnalla myös useissa meneillään olevissa pilottiprojekteissa. Relooping Fashion -pilotissa kuluttajilta on kerätty käytöstä poistuneita puuvillatekstiilejä, joista tehdään uusiokuitua. Menetelmässä ei käytetä rikkihiiltä, joten valmistus on viskoosin valmistusta ympäristöystävällisempää. (Reloopin Fashion Iniatitive 2016.) Uusi elämä vaatteille -pilotilla kerättiin myöskin kuluttajilta käytöstä poistuneita vaatteita ja tekstiilejä. Tekstiilin kunnosta riippuen tuote oli mahdollista lajitella kolmeen eri pisteeseen: merkkivaatteisiin, hyväntekeväisyyteen tai materiaalikeräykseen, jonka kautta kuluneita tekstiilejä voitaisiin hyödyntää kierrätyskuituna teollisuuden tuotteissa (Lassila & Tikanoja 2016.) Tekstiili 2.0 -pilotti operoi Länsi-Suomessa ja projektin tavoitteena on löytää uusia mahdollisuuksia tekstiilijätteen kierrättämiseen. Projektin kautta seurataan käyttämättömän raaka-aineen keräyksen laatua, määrää ja keinoja. (Tekstiili 2.0 2016.)

Jakamistalous on tuore ilmiö ja liike. Jakamistaloudessa on mahdollista yhdistää perinteisiä, kollektiivisia toimintatapoja modernin teknologian kommunikaatiomalleihin. Jakamistalouden periaatteella toimivien yritysten alat vaihtelevat autojen ja työtilojen yhteiskäytöstä urheiluvälineiden lainaamiseen. Jakamistalouden malli on tuonut myös vaatteiden liisauksen tai vuokran mahdolliseksi sellaisille tuotteille, joille ei ole muuten paljon käyttöä (Lahti & Selosmaa 2013, 31). Kiertotalouden tarkoitus on pitää tuotteet, komponentit ja materiaalit kierrossa niin pitkään kuin mahdollista. EU-tasolla suunnitellaan uutta kiertotalouden pakettia, jossa pohditaan myös tuottajavastuuta ja jätevirtojen seuraamista. Kiertotalouden toteutumisessa nähdään vielä useita haasteita. (Saarinen 2015, 9.)

Suominen1

 

 

 

 

Kuvio1. Kiertotalous (mukaillen The Recycler 2016)

Tutkimusaineisto ja -menetelmä

Opinnäytetyöhön haastateltiin seitsemää henkilöä, jotka työskentelevät kierrätystekstiileihin liittyvissä yrityksissä tai pilottiprojekteissa: yrittäjää Re-Do:sta, osakasta Remake EkoDesignista, osakasta Pure Waste Textilesta, kehityspäällikköä Seppälästä ja kolmea muuta asiantuntijaa. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluin ja teemoja oli teoriaosuuden pohjalta kuusi: 1) tekstiilin elinkaari, 2) jätelaki, 3) ympäristö ja kestävä kehitys, 4) asenteet, 5) kiertotalous, uusiokuitu ja kierrätys sekä 6) tulevaisuus.

Tulokset

Tekstiilin elinkaari -teemassa kysyttiin, mitkä ovat tekstiilin elinkaaren suurimmat ongelmat ja mitä kuluttajat ja yritykset voisivat tehdä ongelmakohdille. Yleisimmin vastaukset liittyivät ympäristöhaittoihin: puuvillan kasvatus alkaa kilpailla ruoan tuotannon kanssa ja tuottamiseen käytetään paljon kemikaaleja ja vettä. Tuotanto on siirretty kolmansiin maihin ja vesistöt saastuvat, silti suurin kuluttajaryhmä on länsimaissa.

Tekstiilin elinkaari on nykyisellään liian lyhyt, sillä kertakäyttökulttuurimme vuoksi vaatteita ei pidetä kauaa kerrallaan tai ne eivät kestä käyttöä. Huonolaatuista tekstiiliä tuotetaan valtavasti. Kierrätystä ajatellen haasteena on toistaiseksi lajitteleminen, sillä lajittelun erilaisten tekstiilien välillä voi tehdä vain ihminen. Materiaaleja tunnistavia robotteja on jo kehitteillä, mutta tekstiilijätteen lajittelu tekstiilin kunnon perusteella vaatii ihmissilmää. Yksi esille nousevista haasteista oli myös tekstiilinkeräysorganisaatioille päätyvä huonolaatuinen materiaali: kuluttajat lahjoittavat hyväntekeväisyyteen tai poistotekstiiliä hyödyntäville yrityksille niin huonolaatuista tavaraa, että osa joudutaan joka tapauksessa käsittelemään energiahyödynnyksen kautta ja näistä on kuitenkin maksettava jätehuoltomaksut.

Tekstiilin elinkaaren haasteisiin tulisi tarttua yhteisvastuullisesti: kuluttajat voivat kierrättää ja lajitella kykynsä mukaan ja kiinnittää huomiota ostotilanteessa tuotteiden laatuun ja hoito-ohjeisiin. Yrityksien tehtävän nähtiin olevan voiton tekeminen omistajilleen, joten kuluttajat määräävät, millaisia tuotteita kauppoihin päätyy. Tuottajavastuulla voitaisiin saada poistotekstiilit kiertoon tehokkaammin.

Jätelaki -teemassa kysyttiin, miten orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto vaikuttaa vaatetusalan yrityksiin ja käytäntöihin. Lajitteluun itsessään vuonna 2016 voimaanastunut laki ei tule vaikuttamaan. Vastauksissa kuitenkin ilmeni, että lain voimaanastumisen yhteydessä kuluttajia olisi tullut informoida paremmin lajitteluun liittyen. Tuottajavastuun toimeenpaneminen ja lajittelun helpoksi tekeminen kuluttajille nousi esiin yhä useammassa vastauksessa. Selvä puute on tällä hetkellä toimijasta, joka voisi kerätä, lajitella ja hyödyntää kaiken tekstiilijätteen niin, että tekstiili saataisiin uudelleen käyttöön, eikä sitä tarvitsisi polttaa niin suuria määriä.

Ympäristö ja kestävä kehitys -teemassa tutkittiin, miten kierrätystä ja uusiokäyttöä voitaisiin tehostaa Suomessa ja pitäisikö vaatetusalan yritysten informoida asiakkaitaan paremmin ekologisista tuotteista. Suomessa olisi mahdollisuudet jalostaa kierrätyksen jalostusastetta. Vaikka Suomessa jo tehdään tekstiilijätteestä mm. auton tiivisteitä tai tuotteita siivousteollisuuteen, voisi tekstiilijätteen hyödyntää vielä paremmin. Tiedottamiseen liittyen nähtiin, että kuluttajat arvostavat sitä, että heille kerrotaan läpinäkyvästi asioista. Usealla yrityksellä on ekologisia tuotteita valikoimissaan, mutta tiedotus voi muistuttaa viherpesua, sillä ympäristöystävällisyyden taustoista ei välttämättä kerrota enempää. Tiedottaminen on myös median, ei vain yrityksien vastuulla.

Asenteet-teeman alla pohdittiin kuluttajien asenteita kierrätystuotteisiin liittyen. Lähes kaikki vastaajat kertoivat, että kuluttajat saattavat kertoa arvostavansa kierrätetystä materiaalista valmistettuja tuotteita, mutta eivät ole valmiita maksamaan kierrätetyistä tuotteista enempää kuin uusista. Tämä koskee myös uusiokuituvaatteita. Kuluttajat alkavat kuitenkin olla yhä tietoisempia ja ostokäyttäytymiseen on tulossa muutoksia. Enää ei osteta niin huonolaatuista tavaraa kuin aiemmin.

Kiertotalous, uusiokuitu ja kierrätys -teemassa kysyttiin, miten kiertotalous näkyy kansainvälisesti ja mitkä mahdollisuudet Suomella on pärjätä alalla. Kansainvälisesti aihe on pinnalla ja Suomella on erinomaiset mahdollisuudet uusiokuitu teknologian tiennäyttäjänä. Tällä hetkellä on kova kansainvälinen kilpailu siitä, kuka ehtii ensin kaupallistamaan tekstiilijätteestä valmistettavan uusiokuidun.

Tulevaisuus-teeman alla kysyttiin, onko uusiokuitujen valmistaminen ja ekomuoti tullut jäädäkseen. Kaikki vastaajat olivat yksimielisiä siitä, että uusiokuitujen valmistus on tulevaisuutta raaka-aineiden puutoksen vuoksi. Vastaajat ajattelivat myös kierrätyskuitujen ja kierrätyksen olevan osa muotia ja ekomuoti tulisi sulautumaan muun muodin sekaan.

Pohdinta ja johtopäätökset

Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää kiertotalouden mahdollisuuksia tekstiilialalla. Yhteenvetona voidaan todeta, että tarve uusiokuiduille ja kierrätysmenetelmien kehitykselle tulee olemaan valtava, sillä luonnonvaroista on pulaa jo nyt. Uusien tekstiilijätteen hyödyntämismenetelmien suhteen on vielä paljon selvitettäviä seikkoja. Muutamia ympäristön kuormituksen kannalta varteenotettavia vaihtoehtoja olisivat tuottajavastuun käyttöönotto, jakamistalous ja liiketoimintastrategiat, jotka voisivat hyödyntää olemassa olevaa tekstiilijätettä. Ennen kuin toimivaa kierrätysliiketoimintaa voidaan tehdä tekstiilijätteen hyödyntämiseksi, se tarvitsee taakseen jätelain muutoksen, jotta kolmas osapuoli voi käyttää jo jätehuoltoon päätynyttä materiaalia. Myös tuottajavastuulle pitää olla selkeät säännöt, miten tekstiilit viedään kauppoihin, jotta kauppojen vastaanottamat tekstiilit eivät jakaudu epätasaisesti.

Kiertotaloutta tekstiilialalla tullaan tutkimaan tulevina vuosina lisää ja samalla saadaan yhä enemmän tietoa kiertotalouden malleja hyödyntäviltä yrityksiltä. Opinnäytetyössä esitetyt pilottiprojektit ovat vielä meneillään. Niiden kautta lisätään osaamista kiertotalouteen liiketoimintamahdollisuuksiin liittyen. Jatkotutkimuksia työn pohjalta on useita: auditoinnit ja työolot kolmansissa maissa, tuottajavastuun toteuttaminen tekstiilialalla, jälleenmyyjien ylijäämävaraston käsittely, materiaalivirtojen käsittely hyväntekeväisyysorganisaatioissa sekä tekstiilijäte-pilottiprojektien tuloksien seuraaminen ja hyödyntäminen.

Lähteet

Dahlbo, H., Aalto, K., Salmenperä, H., Eskelinen, H., Pennanen, J., Sippola, K. & Huopalainen, M. 2015. Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen kierrätyksen tehostaminen Suomessa. Suomen ympäristö. [viitattu: 10.4.2016] Saatavissa:

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155612/SY_4_2015.pdf?sequence=4HSY. 2016. Vaatteet ja tekstiilit. [viitattu: 29.2.2016] Saatavissa: https://www.hsy.fi/fi/asukkaalle/lajittelujakierratys/lajitteluohjeet/vaatteettekstiilit/Sivut/default.aspx

Jurkko, K. 2015. Uusi asetus hämmentää – mitä tapahtuu kymmenille miljoonille kiloille tekstiilijätettä? Yle Uutiset. [viitattu: 29.2.2016] Saatavissa: http://yle.fi/uutiset/uusi_asetus_hammentaa__mita_tapahtuu_kymmenille_miljoonille_kiloille_tekstiilijatetta/7761014

Jussila, M. 2010. Yhteiskuntavastuu. Nyt. Vantaa: Infor Oy.

Kukkapuro, I., Enbom, H. & Salonen, A. 2015. Trash Design: Oppikirja optimisteille. Forssa: Dodo+books.

Lahti, V-M. & Selosmaa, J. 2013. Kaikki jakoon! Atena: Keuruu

Lassila & Tikanoja. 2016. Anna uusi elämä vaatteille! [viitattu: 30.3.2016] Saatavissa: http://www.lassila-tikanoja.fi/kampanjat/uusi-elama-vaatteille/

Patagonia. 2016. Tencel Lyocell. [viitattu: 4.5.2016] Saatavissa: http://www.patagonia.com/us/patagonia.go?assetid=67424

Punomo – käsityön blogeja. 2013. Kankaasta vaatteeksi. [viitattu: 10.1.2016] Saatavissa: http://blog.kaspaikka.fi/vaatteenelinkaari/vaatteen-elinkaari/kankaasta-vaatteeksi/

Relooping Fashion. 2016. [viitattu: 19.2.2016] Saatavissa: http://reloopingfashion.org/

Saarinen, E. 2015. Jyrki Katainen: ”Ei osaoptimointia kiertotalouspakettiin“. Uusiouutiset. 7/2015. 8-9.

Suomen metsäkeskus. 2015. Tekstiiliä koivun selluloostasta. [viitattu: 4.5.2016] Saatavissa: http://metsaan-lehti.fi/fi/artikkeli/tekstiilia-koivun-selluloosasta

Tekstiili 2.0. 2016. Poistotekstiilipilotti. [viitattu: 19.2.2016] Saatavissa: http://www.poistotekstiili.fi/tekstiilikierratys-pilotti/

The Recycler. 2016. Circular economy knowledge “high” in US business. [Viitattu 9.5.2016] Saatavissa: http://www.therecycler.com/posts/tag/circular-economy/

Kirjoittajat:

Jenni Kemppainen on valmistunut Lahden ammattikorkeakoulusta tradenomiksi. Sari Suominen työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden alalla lehtorina.

Lahti 15.6.2016

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *