Tietoisuustaidoissa asiantuntija on aloittelija

you

Tietoisuustaitojen harjoittaminen alkaa olla yhä useammalle arkipäivää. Koska kyseessä on uudenlainen tapa olla ja ajatella, moni kokee olevansa yksin eteen tulevien hämmentävien kysymysten ja kokemusten kanssa. Tässä kirjoituksessa tuon esiin muutaman kursseillani esiin nostetun huomion ja koetan avata niihin hyödyllisiä näkökulmia. Artikkeli on jatkoa aiemmin Verkkolehti Lahtisessa julkaistulle ”Tietoisuustaitoja oppimaan – mantelitumakekoiran rauhoittaminen” -artikkelille.

Kirjoittaja: Minna Kuvajainen

Tietoisuustaidoissa aloittelijan mieli on ekspertin ominaisuus

Joskus asiantuntijuudeksi käsitetään vain tiedollinen osaaminen: taito nimetä, luokitella ja analysoida käsillä oleva asia. Opetuksen tulisi kehittää myös sitä asiantuntijuuden puolta, joka auttaa näkemään tilanteen tai ongelman tuoreesti laajan aistimisen ja läsnäolon tilasta käsin. Luvan antaminen sisäiselle asiantuntijuudelle merkitsee sitä, ettei hyödyllinen taito aina taivu käsitteelliseen muotoon. Tietoisuustaidoissa asiantuntijuutta on, että kykenee tarkastelemaan tutulta vaikuttavia asioita avoimella aloittelijan mielellä yhä uudelleen, olipa kyseessä omat kehotuntemukset tai ympäristön tai toisten ihmisten havaitseminen. Tarkoitus on avata näkökenttää laajemmaksi asioille, jotka on sulkenut pois automatisoituneen luokittelun tai poissaolevan reagoinnin seurauksena.

Joskus tuntuu tylsältä tai jopa pelottavalta antautua pelkästään aistimaan nimeämättä, luokittelematta, arvottamatta ja vertailematta asioita. Asettuminen puhtaasti aistimaan on kuin astuisi tyhjän päälle, ja silloin haluaisi ottaa tekijän roolin itselleen takaisin pikaisesti. Vasta läsnäolon pitkäkestoisempi harjoittaminen alkaa tuoda esiin sellaista tietoa, jota ei ole aiemmin huomannut. Mielekkyyttä läsnäolon harjoitteluun voi saada muistuttamalla itselleen, että analysoiva mieli on tärkeä osa ihmisyyttä ja että se saa olla olemassa, mutta juuri nyt, tämän seuraavan puolituntisen ajan, harjoitan itsessäni sitä puolta, joka saa päivittäisessä olemisessani usein liian vähän tilaa. On olemassa myös tietoisuustaitomenetelmiä, jotka sisältävät enemmän puuhaa analysoivalle mielelle kuin puhdasta läsnäoloa harjoittavat menetelmät.

Tietoisuustaitojen opettelemisen ytimessä ovat kokemuksellisuus ja oma säännöllinen harjoittaminen. Tietoisuustaitoja ei voi oppia tiedollisesti. Esimerkiksi ylemmässä AMK-tutkinnossa opiskeleva aloittaa opiskelun aivan samasta kohdasta kuin AMK-tutkinnossa opiskeleva tai kuka tahansa muukin. Jotta tietoisuustaitoja voisi hyödyntää työssä – niin omaan kuin asiakkaiden hyvinvointiin – niitä pitää itse harjoittaa.

Havaitsija-minä tuntuu aluksi kömpelöltä

Tietoisuustaidoissa harjoitetaan omien ajatusten, tunteiden ja kehokokemusten neutraalia ja hyväksyvää tarkkailua, mikä lisää vähitellen ihmisen hyvinvointia tukevaa psykologista joustavuutta. Alkuvaiheessa on luonnollista, että havaitsija-minän harjoittaminen tuntuu kömpelöltä ja vieraalta, ja aloittelija joutuukin muistuttamaan itseään tarkkailijan positiosta erikseen yhä uudelleen. Voimakkaita tunteita sisältävässä vuorovaikutustilanteessa tarkkailu voi tapahtua joskus vasta jälkeenpäin. Oman elämän tarkkailu voi tuntua vieraalta, jopa epäinhimilliseltä, ja saatetaan kysyä, että eikö olekaan sallittua olla tunteineen mukana, kun aina pitää vain tarkkailla.

Vähitellen havaitseva puoli sulautuu luontevammin yhteen olemisen puolen kanssa; kokemisen taso ja havaitsemisen taso ovat olemassa samanaikaisesti. Silloin voi huomata, että on mahdollista olla pettynyt tai surullinen kokijan tasolla, samalla kun jossain laajemmalla tarkkailijan tasolla tuntuu syvä rauha. Tunteiden hyväksyvä kohtaaminen laajentaa vähitellen sitä kenttää, joka saa olla olemassa kokemuksellisessa todellisuudessa.

Tietoisuustaitojen harjoittaja saattaa joutua käymään läpi jonkinlaisen identiteettikriisin, koska se minä, johon hän samaistuu, muuttuu niin radikaalisti. Jos ennen on samaistunut voimakkaasti omiin ajatuksiinsa, tunnetiloihinsa tai mielipiteisiinsä ja omaan historiaansa, nyt samaistuukin enemmän siihen puoleen itsessä, joka havaitsee tämän kaiken vaihtelun. Tämän seurauksena voi tapahtua muutoksia sekä omissa rooleissa että tavassa olla toisten kanssa. Tietoisuustaitojen harjoittaja saattaa myös huomata tehneensä asioita vain toisia miellyttääkseen ja hyväksynnän saamiseksi, ja tämän oivalluksen seurauksena hän siirtää rajojaan uuteen kohtaan. Tietoisuustaitojen opettelussa kehotetaankin harkitsemaan, onko itsessä tarpeeksi vahvoja aikuisia osia tai muuta sellaista tukea saatavilla, joka pystyy kannattelemaan mahdollisen voimakkaan perspektiivin muutoksen. Parhaimmillaan tämä perspektiivin muutos on kuitenkin erittäin vapauttava ja tilaa luova kokemus. Tärkeää on antaa prosessille lempeyttä ja aikaa eikä yrittää saavuttaa jotain ”tasoa” ennenaikaisesti.

Monia menetelmiä oppia tietoisuustaitoja

Tietoisuustaitomenetelmiä on olemassa myös muita kuin Mindfulness-MBSR – lääketieteen professori Jon Kabat Zinnin kehittelemä 8 viikon menetelmä – jota kuvasin edellisessä kirjoituksessani. Opetan tietoisuustaitoja sen lisäksi monilla taidelähtöisillä menetelmillä, draamalla, NLP-harjoituksilla sekä hyväksymis- ja omistautumisterapialähtöisillä harjoituksilla, joissa opitaan tunnistamaan omia erilaisia kokemustiloja, nimeämään niitä ja huomaamaan ”keitä” niistä kannattaa kutsua esiin missäkin tilanteessa. Yhteinen nimittäjä kaikille menetelmille on myötätuntoinen suhtautuminen omaan ja muiden kokemuksiin. Tietoisuustaidoista tällaisessa laajassa mielessä kirjoittaa erinomaisesti myös Kati Sarvela (2016). Kuvassa 1. on tiivistelmä tietoisuustaitojen menetelmistä ja kokemuksellisista hyödyistä.

tietoisuustaidot

Kuva 1. Tietoisuustaidot mindmap

Värittämättömän sisäisen viisauden kuuntelua

Usein minulta kysytään, kumpi on tärkeämpää tietoisuustaidot vai liikunta tai uni, jos ei ole aikaa kaikelle. Itse koen, että meissä on sisäänrakennettuna eräänlainen ”värittämätön” sisäinen viisaus, joka pitää hyvinvoinnistamme huolta: se liikuttaa ja nukuttaa meitä sopivassa määrin ja antaa vinkkejä kehollemme sopivasta ravinnosta. Se vie meidät ilon ja yhteyden kokemuksien äärelle, kun kaipaamme lohtua ja piristystä. Tietoisuustaidot kirkastavat kykyämme kuunnella paremmin tuota sisäistä viisauttamme. Jokainen voi löytää siihen oman menetelmänsä. Esimerkiksi intuitiotutkija Asta Raami (2016) kuvaa kirjassaan Älykäs intuitio monia hyviä harjoituksia, joilla voi herkistää mieltä kuulemaan omaa sisäistä viisauttaan.

Värittämättömän viisauden kuuntelua estää usein se, että väritämme huomaamattamme sen sanoman syyllisyydellä ja pelolla, eikä värittämätön läpinäkyvä viisaus näyttäydy meille neutraalina. Joku voi kokea, ettei hän ole tarpeeksi arvokas voidakseen hyvin ja että olemassaolo pitää ansaita jatkuvasti tavoittelemalla ulkopuolelta saneltuja vaatimuksia. Näin elämästä – myös tietoisuustaitojen harjoittamisesta – voi tulla suoritus, jonka voi tehdä vain enemmän tai vähemmän väärin. Värittämätön viisaus näkee kaiken läpi ja ymmärtää elämän keskeneräisyyden ja alati virtaavan ja muuttuvan olemuksen. Kyse on lopulta enemmänkin rohkeudesta uskaltaa nähdä tilanteet värittämättömästi tässä meidän yhteisessä loppuun asti keskeneräisessä maailmassamme.

Lähteet:

Raami, A. 2016. Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä. Helsinki: Kustantamo S&S.

Sarvela, K. 2016. Anna ja hänen ystävänsä oppaanasi tietoisuustaitoihin. Blogi. [viitattu 9.10.2016]. Saatavissa: https://katisar.wordpress.com/

Kirjoittaja

Minna Kuvajainen toimii sosiaalialan lehtorina ja tietoisuustaitokouluttajana Lahden ammattikorkeakoulussa.

Lahti 11.10.2016

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *