Työyhteisöt muuttuvat oppimisympäristöjen mukana

Tässä artikkelissa kuvataan muutosta, joka tapahtuu työyhteisössä oppimisympäristöjä kehitettäessä kokeilukulttuurin avulla. Lahdessa toimiva FellmanniCampus on yhteisö, jossa toimii useita opiskelijakeskeisiä ja yrittäjyyteen perustuvia oppimisympäristöjä. Uudet oppimisympäristöt haastavat ammattikorkeakoulun henkilöstön omaksumaan uudenlaisia tapoja tehdä työtä.

Kirjoittajat: Anu Raappana ja Riitta Välttilä

FellmanniCampuksen oppimisympäristöt perustuvat opiskelijan yrittäjämäisen asenteen ja toimintamallin kehittymiseen. Campusta markkinoidaan tilana, joka tarjoaa tilaa jatkuvalle tutkimisille, keksimiselle, oppimisille ja taiteelle. Rakennuksessa itsessään on kokeiltu ja rakennettu erilaisia moniaistisia tiloja. FellmanniCampus on muuttuva ja kehittyvä. Osa toiminnoista rakentuu käyttäjien itsensä toteuttamina ja siten myös tilat ovat jatkuvassa muutoksessa.

Työelämä, jota nyt eletään on monimuotoinen

Työelämä on muuttunut ja se haastaa ammattikorkeakouluopetuksen etsimään uusia tapoja toimia työyhteisönä. Työelämä ja opettajuus muuttuvat opetuksen muuttuessa. Muutokset johtavat tilojen uudelleen rakentamiseen ja tilojen uudelleen ymmärtämiseen. Perinteisistä koulurakennuksista siirrytään monitilatoimistoihin, yhteisölliseen työtapaan ja resurssiviisaaseen työelämään. Ammattikorkeakoulujen on nykyisten työelämän ja koulun välisen siltojen rakentamisen sijasta toimittava yhteisissä osaamiskeskittymissä avoimilla kampuksilla, missä korkeakoulujen lisäksi on myös elinkeinoelämän, julkisen sektorin ja järjestöjen toimijoita. Oppimiskäsityksessä yhdistyvät käytännönläheisyys ja teoreettisuus. Autenttisissa oppimisympäristöissä, aidoissa kehittämistehtävissä opiskelijat oppivat työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja sekä asenteita ja ajattelumalleja.

Oppimisympäristöjen muutos ja opiskelijan lisääntyvä itseohjautuvuus, aktiivisuus toimijana ja työskentelyn projektimaisuus vaikuttaa merkittävästi oppimisympäristöissä toimiviin asiantuntijoihin. Jotta oppimisympäristöjen muutoshaasteeseen kyetään vastaamaan, vaaditaan myös ammattikorkeakoulujen henkilöstöltä muutosta. Arenen (2015) yrittäjyyssuosituksissa todetaan, että yrittäjämäinen asenne on tarpeellista myös ammattikorkeakoulun henkilöstölle, jotta he uskaltavat päästää opiskelijat tilanteisiin, joiden lopputulosta ei voi ennalta tietää.

Ammattikorkeakoulu ei voi kehittyä muutoin kuin yhdessä tekemällä, tutkimalla ja käymällä jatkuvaa vuoropuhelua eri toimijoiden kanssa työelämän kysymyksistä. Henkilökunnalla tulee olla rohkeutta kokeilla uusia asioita, rohkeutta todeta osa kokeiluista epäonnistuneiksi ja vahvistaa niitä, jotka onnistuvat. Erityisesti vähenevät resurssit ohjaavat siihen, että pitkän suunnittelun sijaan kokeillaan, arvioidaan ja rakennetaan yhdessä opiskelijoiden, yritysten sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa osaamisverkostoja, joissa kokeillaan erilaisia toimintamalleja. TEM:n raportissa Kokeileva kehittäminen (Poskela ym. 2015.) todetaan, että kokeilevan kehittämisen lähtökohtana on olemassa olevat resurssit, pyrkimys idean nopeaan konkretisointiin ja protoiluun, sekä ratkaisuajatuksen välitön käytännön kokeileminen asiakasrajapinnassa.

Oppimisympäristöjen kehittämisessä eivät riitä olemassa olevat tiedot ja taidot, vaan tarvitaan avointa ajattelua ja avoimuutta uusille asioille. Asiantuntijuuden ja oikeiden resurssien omistamisen sijasta tärkeintä on oikea asenne, luovuus, avoimuus yhteiskehittelylle ja verkostoituminen. Tiedon hallinnan sijaan taito käsitellä tietoa ja soveltaa sitä hyödyllisesti merkitsevät enemmän. Uuden kehittämisessä on tärkeätä löytää oikeita ja osaavia ihmisiä tekemään yhdessä sekä kaivaa jokaisesta oikea osaaminen esiin. Oppimisympäristöjen kohdalla on merkittävää myös saada mukaan ne työntekijät ja opiskelijat, joilla on osaamista, mutta eivät osaa sitä vielä tuoda itse esille. Aktiivisimmat tekijät ovat jo löytäneet omat joukkonsa.

Muutos on yksilölle monella tasolla merkityksellinen. Yksilön on kyettävä muuttumaan ammatillisen identiteetin, ammattillisen osaamisen, työroolien sekä toimintatapojen näkökulmista. Työntekijään kohdistuu monenlaisia odotuksia. Hänen oletetaan olevan esimerkiksi joustava ja halukas uudistumaan jatkuvasti. Osaamista on kehitettävä jatkuvasti. Osaaminen syntyy koulutuksen ja kokemuksien tuloksena. Se ei ole vain tietämistä, vaan tiedon ja taidon kautta syntyvää tekemisen hallintaa. Työelämän osaamisessa korostuvat vuorovaikutus, yksilön joustavuus, kyky sietää epävarmuutta ja halukkuus muutokseen. (Mahlakaarto 2010; 2016,17; Manka & Mäenpää 2010, 23.)

Monialainen osaaminen ja organisaatiorajat ylittävät verkostot

Uudet oppimisympäristöt perustuvat vahvaan monialaiseen osaamiseen ja organisaatiorajat ylittäviin verkostoihin.   Ne ovat myös kehittämisyhteisöjä ja rakentavat ammattikorkeakoulujen lakisääteistä aluekehitystehtävää. Tärkeää on huomata se, että ammattikorkeakoulu ei voi toimia tyhjiössä vaan sen on oltava jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteisön kanssa.

Poskela ja kumppanit (2015) toteavat, että kokeiluja ohjaavia isoja kysymyksiä ovat haasteen oikea muotoilu, todellisen asiakastarpeen selkeyttäminen ja ratkaisun toteuttamiskelpoisuuden ymmärtäminen. Reflektointi ja suunnitelmallinen oppimisprosessi on kokeilevan kehittämisen onnistumisen edellytyksiä. Iteratiivisista kokeilukierroksista pitää syntyä oivalluksia, jotka auttavat lopullisen ratkaisun kehittämisessä. Kehittäjältä kokeilut vaativat yrittäjämäistä asennetta, sitkeyttä ja epäonnistumisten hyväksymistä. (Poskela ym. 2015, 10.)

Syntymässä on uudenlainen toimintakulttuuri, jossa ammattikorkeakoulun sidosryhmät ovat aidosti osana ammattikorkeakoulun prosesseja opiskelijoille tarjottujen autenttisten oppimisympäristöjen kautta. Tähän on pyritty myös FellmanniCampusta kehitettäessä. Ammattikorkeakoulu on totuttu näkemään sillanrakentajana eri maailmojen välille, mutta kokeilukulttuurin avulla suhteet sidosryhmiin muuttuvat syvemmiksi. Julkiselle sektorille, ammattikorkeakoulut mukaan lukien, tämä on haaste, sillä julkisella sektorilla esimerkiksi asiantuntijuus ja vahvat professiot ovat perinteisesti olleet keskeisessä roolissa. Avaamalla prosessejaan julkinen sektori voi hyötyä avoimesta ja käyttäjät huomioon ottavasta kehittämisen lähestymistavasta. (Poskela ym. 2015, 12.)

Lähteet

Arene (2015) Ammattikorkeakoulujen yrittäjyyssuositukset http://www.arene.fi/sites/default/files/PDF/2015/Arenen%20YS%2012032015.pdf (Luettu 28.1.2016)

Mahlakaarto, Salme (2016) Persoona työssä: Työidentiteettitaitoja työntekijöille ja esimiehille. BoD –Books on Demand. Helsinki.

Mahlakaarto, Salme (2010) Subjektiksi työssä. Identiteettiä rakentamassa voimaantumisen kehitysohjelmassa. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä studies in education, psychology and social research (394).

Manka, M. & Mäenpää, M. 2010. Tulevaisuuden osaajaksi. Tulosta osaamistarpeiden tunnistamisella. Tammerprint Oy. Tampere.

Poskela, J; Kutinlahti, P; Hanhike, T; Martikainen, M & Urjankangas, H-M. 2015. Kokeileva kehittäminen. TEM Raportteja 67/2015. Työ- ja elinkeinoministeriö. Helsinki.

Kirjoittajat:

Anu Raappana ja Riitta Välttilä työskentelevät Lahden ammattikorkeakoulussa monipuolisissa ja vaihtelevissä sekä kansallisissa että kansainvälisissä projektitehtävissä.

Lahti 20.10.2016

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *