Psykofyysiset menetelmät kroonisen kivun hoidossa

Lahden ammattikorkeakoulun fysioterapian opiskelijat Taija Grönholm, Nelli Siivonen ja Irina Suominen havaitsivat harjoittelujaksoillaan kroonisen kivun moniongelmaisuuden ja kehittivät opinnäytetyönä psykofyysisiä harjoituksia ja kroonisesta kivusta tietoa sisältävän oppaan. Tämä artikkeli perustuu Sovussa kivun kanssa- opinnäytetyöhön, joka on saatavissa Theseuksessa.

Kirjoittajat:

Taija Grönholm & Minna Mukka

Suomalaisesta aikuisväestöstä 35% on kokenut kroonista eli pitkäaikaista kipua. Krooninen kipu aiheuttaa erilaisia kustannuksia yhteiskunnalle, mikä näkyy muun muassa terveyskeskuskäynteinä ja sairaslomina. (Kipu 2015.) Kroonisella kivulla on myös suuri vaikutus kipuasiakkaan elämään. Kipu voi hallita ihmisen tietoisuutta ja vaikuttaa yksilön hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti. (Ojala 2015a.)

Kivun kroonistuminen ovat monimuotoinen ongelma. Kivun kroonistumisen syyt ovat yksilöllisiä ja siihen vaikuttaa useat tekijät. Kroonistumiseen vaikuttaa muun muassa yksilön mieliala, elämänkokemukset, kivusta saatu tieto ja ympäristöstä saatu palaute. (Estlander 2003, 53-55.) Psykososiaalisilla tekijöillä voi olla enemmän vaikutusta tuki- ja liikuntaelinperäiselle kivulle, kuin fysiologisilla tekijöillä (Kalso 2000, 109).

Stressillä ja kroonisella kivulla on havaittu yhteys, vaikka sitä ei usein huomioida tarpeeksi kipuasiakkaan kuntoutuksessa (Sandström 2010, 174-176). Pitkään jatkunut stressi altistaa kivun kokemisella, ja toisaalta kipu taas aiheuttaa stressiä (Gustavsson, Denison & von Koch 2011). Stressi ja tulehdusreaktio aiheuttavat homeostaattisen systeemin epätasapainon, minkä arvellaan olevan merkittävä tekijä erilaisten sairauksien ja kipuongelman synnyssä (McEwen & Kalia 2010). Kroonisessa kivussa stressijärjestelmät toimivat epätarkoituksenmukaisesti, minkä haitalliset vaikutukset näkyvät esimerkiksi immuuni – ja motorisissajärjestelmissä (Butler 2000, 84).

Fysioterapialla on tärkeä osa kipuasiakkaan kuntoutuksessa. Hoitomenetelmät sisältävät lähinnä perinteisiä fysikaalisia hoitoja ja terapeuttista harjoittelua (Kalso, Haanpää, & Vainio 2009, 237, 243). Tapio Ojalan mukaan perinteinen fysioterapia ja lääkehoidot ovat epäonnistuneet kroonisen kivun hoidossa, sillä ne eivät poista kipuasiakkaan kipuun liittyviä uskomuksia, opittuja tapoja, käsityksiä itsestä tai tulevaisuudesta (Ojala 2015b). Psykofyysisistä (eli kehoon ja mieleen vaikuttavista) menetelmistä toivotaan ratkaisua kipuongelmaan.

Mielikuva, rentoutus – ja hengitysharjoituksilla vaikutusta toimintakykyyn

Mielikuva – ja rentoutusharjoituksien on todettu vaikuttavan kipuasiakkaan toimintakykyyn, vaikka ne eivät suoranaisesti vaikuttaneet kivun kokemiseen. Rentoutusharjoitusten vaikuttavuudesta krooniseen kipuun tarvittaisiin lisää luotettavia tutkimuksia. Gustavssonin, Denisonin ja Von Kochin (2010) tutkimuksessa, pitkäaikaisesta jännitystyyppisestä niskakipua kokevat henkilöt hyötyivät kuitenkin stressin ja kivunhallinta menetelmistä. Nämä menetelmät lisäsivät pystyvyyden tunnetta, kykyä kontrolloida kipua, vähensivät katastrofiajattelua ja niskakivusta aiheutuvaa haittaa.

Kroonista kipua kokevilla hengitys on usein epätasapainoista. Hengitys tapahtuu rintakehän yläosassa kuormittaen apuhengityslihaksia. Apuhengityslihasten käyttö voi saada myös aikaan hermostollista ylireagointia, ryhdissä muutoksen, triggerpisteitä (eli ärsyyntyneitä kohtia lihaksissa, jotka voivat säteillä laajalle alueelle kehossa), purentaongelmia ja jopa keuhkojen elastisuuden heikkenemistä. (Martin 2016, 75-104.) Toisaalta kroonisten kipuasiakkaiden epätasapainoinen hengitys on vielä vähän tunnettu ja tutkittu ilmiö (Martin, Seppä, Lehtinen & Törö 2014, 96).

Hengitys- ja rentoutusharjoitukset muuttavat lihasten dynamiikkaa. Ne myös normalisoivat kipuratoja, ja niistä on todettu olevan apua kivun säätelyssä. Hengitysharjoitusten avulla voidaan löytää tasapainoinen tapa hengittää.  (Martin 206, 75-104.) Tutkimuksissa on havaittu, että rentouttava hengitys vaikuttaa autonomiseen (tahdosta riippumattomaan) hermostoon, sekä nostaa kipukynnystä ja vaikuttaa kivun aistimiseen. Hengitysharjoituksen vähentävät myös negatiivisia tunteita. (Busch, Magerl, Kern, Haas, Hajak & Eichhammer 2011; Park E, Oh H & Kim 2013.)

Liikunnalla, luonnolla ja luovuudella lisää hyvinvointia

Liikunta vaikuttaa mielialaan positiivisella tavalla. Liikuntaa saa elimistössä aikaan monia positiivisia muutoksia; kuten sydämen sykkeen kohoamista, mikä saa aikaan muutoksia keskushermostossa. Liikkuminen vaikuttaa myös hormonitoimintaan ja autonomiseen hermostoon, mikä vaikuttaa positiivisesti muun muassa stressin hallintaan ja unen laatuun. (Hautala 2009.) Joogan on todettu vaikuttavan kokonaisvaltaisesti krooniseen kipuun sekä etenkin krooniseen alaselkäkipuun. Joogan on todettu vähentävän myös masennusta ja jännittyneisyyttä. (Tekur, Nagarathna, Chametcha, Hankey & Nagendra 2012.)

Luonnon rauhoittava vaikutus ja esteettisyys saavat ihmisessä aikaan fysiologisia muutoksia: verenpaine ja syke laskevat. Stressi taso voi myös laskea luonnon vaikutuksesta. (Tourula & Rautio 2014, 13-17; Miranda 2016, 132.) Luonto vaikuttaa hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti, sillä on etenkin suuri vaikutus ihmisen mieleen ja se tuottaa mielihyvää (Kaikkonen, Virkkunen, Kajala, Erkkonen, Aarnio. & Korpelainen 2014). Myös ihmisen omaa luovuutta voidaan käyttää kivun hallinta menetelmänä. Luovan tekemisen ansiosta saadaan ajatukset pois kivusta tai sen avulla voidaan konkretisoida kivun tuomia tunteita. Ihminen voi löytää luovan tekemisen avulla itsestään uusia positiivisia piirteitä ja vahvistaa pystyvyyden tunnettaan. (Miranda 2016, 205-207.) Musiikin on todettu tuottavan mielihyvää, kohottavan mielialaa ja rentouttavan, minkä vuoksi se auttaa myös kivun lievityksessä. (Ahonen 2000,52).

Johtopäätökset

Psykofyysiset menetelmät eivät ole yksinään riittäviä hoitokeinoja kroonisen kivun hoidossa, mutta ne voivat vaikuttaa kipuasiakkaan toimintakykyyn positiivisesti. Harjoitteet vaikuttavat kipuasiakkaiden mielialaan, tunteisiin ja käsitykseen omasta pystyvyydestä.  Psykofyysiset harjoitteet voivat siis tarjota vastauksen ongelmaan, johon perinteinen lääketiede tai fysioterapia ei pysty.

Lähteet:

Ahonen, H. 2000. Musiikki, sanaton kieli: musiikkiterapian perusteet. Helsinki: Finn Lectura.

Busch, V., Magerl, W., Kern, U., Haas J., Hajak, G. & Eichhammer, P. 2011. The Effect of Deep and Slow Breathing on Pain Perception, Autonomic activity, and Mood Processing- An Experimental study. Pain Medicine 13/2011, 215–228 [viitattu 2.10.2016]. Saatavissa: http://painmedicine.oxfordjournals.org/content/13/2/215.long

Butler, D.S. & Matheson, J. 2000. Sensitive nervous system. Adelaide:Noigroup.

Estlander, A-M. 2003. Kivun psykologia. Helsinki: WSOY.

Grönholm, Taija & Siivonen, Nelli &  Suominen, Irina. 2016. Sovussa kivun kanssa : psykofyysinen lähestymistapa kroonisen kivun itsehoidossa. Opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016110215633

Gustavsson, C., Denison, E. & von Koch, L. 2011. Self-management of persistent neck pain. Two-year follow-up of a randomized controlled trial of a multicomponent group intervention in primary health care. Spine 36/2011, 2105–2115 [viitattu 5.10.2016]. Saatavissa: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1754320711703200

Hautala, A. 2009. Mieliala ja liikunta [viitattu 10.5.2016]. Saatavissa: http://www.tohtori.fi/?page=0708511&id=9277533

Kaikkonen, H., Virkkunen, V., Kajala, L., Erkkonen, J., Aarnio, M. & Korpelainen, R. 2014. Terveyttä ja hyvinvointia kansallispuistoistaTutkimus kävijöiden kokemista vaikutuksista. Metsähallituksen julkaisuja [viitattu 3.10.2016]. Saatavissa: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Asarja/a208.pdf

Kalso, E. 2000. Kipupoliklinikan diagnoosiluettelo. Stakes tautiluokitus ICD10 1999. Suomen kivuntutkimusyhdistys [viitattu 12.2.2016]. Saatavissa: http://www.skty.org/system/files/files/Diagnoosiluettelo%281%29.pdf

Kalso, E., Haanpää, M. & Vainio, A. 2009. Kipu. Helsinki: Duodecim.

Martin, M. 2016. Hengitys virtaa. Helsinki: Kirjapaja.

Martin, M. 2016. Hengitys virtaa. Helsinki: Kirjapaja. Martin, M., Seppä, M., Lehtinen, P. & Törö, T. 2014. Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena. Tampere: Mediapinta.

McEwen, B. & Kalia, M. 2010. The role of corticosteroids and stress in chronic pain conditions. Metabolism. Clinical and Experimental 1/2010, 9– 15 [viitattu 2.9.2016]. Saatavissa: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0026049510002325

Miranda, H. 2016. Ota kipu haltuun. Helsinki: Otava.

Kipu. 2015. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Käypä hoito -suositus [viitattu 16.1.2016]. Saatavissa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50103

Ojala, T. 2015a. The essence of the experience of chronic pain: a phenomenological study. Studies in sport, physical education and health 217. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto [viitattu 15.10.2016]. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/45325

Ojala, T. 2015b. Kroonisen kivun hoito ontuu terveydenhuollossa. Fysioterapia 3/15, 30–35.

Park, E., Oh, H. & Kim, T. 2013. The effects of relaxation breathing on procedural pain and anxiety during burn care. Burns 6/2013, 1101–1106 [viitattu 2.10.2016]. Saatavissa: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0305417913000090

Tekur, P., Nagarathna, N., Chametcha, S., Hankey, A. & Nagendra, H.R. 2012. A comprehensive yoga program improves pain, anxiety and depression in chronic low back pain patiens more than exercise. 3/2012, 107–118 [viitattu 30.9.2016]. Saatavissa: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0965229912000040

Tourula, M. & Rautio, A. 2014.Terveyttä luonnosta. Thule-instituutti Oulun yliopisto, Metsähallitus ja Oulun seutu [viitattu 16.10.2016]. Saatavissa: http://docplayer.fi/5322778-Terveytta-luonnosta-marjo-tourula-arjarautio.html

Kirjoittajat:

Taija Grönholm, Fysioterapian opiskelija Lahden ammattikorkeakoulusta

Minna Mukka, Fysioterapian lehtori Lahden ammattikorkeakoulusta

 LAHTI 14.11.2106

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *