Teollisen palvelun hinnoittelun haasteet jauhemaalaamon näkökulmasta

Artikkeli perustuu liiketalouden ja matkailun alan opinnäytetyöhön, jossa käsiteltiin teollisen jauhemaalaamon kustannusrakennetta ja hinnoittelua. Työn toimeksiantaja oli teollisuuden palveluyritys Mittametalli Oy, joka toimii metallialalla sopimusvalmistajana ja tekee alihankintamaalausta. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada kattava käsitys teollisuuden palveluyrityksen kustannusrakenteesta ja hinnoittelun haasteista, ja tätä tietoa soveltaen auttaa toimeksiantajaa hinnoittelemaan jauhemaalaamopalvelunsa kannattavasti. Työn tuloksena syntyi toimiva kustannuslaskenta- ja budjettityökalu, jonka pohjalta kehitettiin hinnoittelulaskuri, jota yritys voi hyödyntää maalaamopalveluidensa tarjouslaskennassa ja hinnoittelussa.

Kirjoittajat:  Ulrika Mustonen ja Sirpa Suhonen

Ulkoistamalla, eli teettämällä tuotantoprosessin osia toisella yrityksellä, voidaan esimerkiksi etsiä taloudellista hyötyä tai hyödyntää teknologiaa ja osaamista, jota yritykseltä itseltään ei löydy. Tätä kautta toinen yritys voi tarjota erikoisosaamistaan esimerkiksi tuotteiden valmistuspalvelun muodossa tai tekemällä osia valmistusprosessista, kuten pintakäsittelyä. Tämä on teollisen palveluliiketoiminnan ydinidea. (Kortekangas & Spolander 2001.) Teollisuuden palveluyrityksen hinnoittelu on monesti haastavampaa kuin tuotantoyrityksen. Tuotekohtaisia kustannuksia on vaikea seurata valmistettavien tuotteiden vaihtuessa usein. Yritys myös joutuu antamaan tarjouksen valmistettavasta tuotteesta usein etukäteen kilpailutuksen yhteydessä. Tällöin hinnoittelu perustuu täysin ennakoituihin kustannusarvoihin.

Kustannuslaskenta, kannattavuus ja hinnoittelu

Kustannuslaskennan tarkoitus on tuottaa tietoa suoritekohtaisista kustannuksista päätöksenteon tueksi. Sen yleisin käyttötarkoitus onkin tuotteen tai palvelun kannattavuuslaskenta. (Horngren, Datar & Rajan 2012, 3-5; Drury 2012, 16-17.) Kustannusten myös sanotaan määrittävän minimihinnan tuotteelle, vaikka lopullinen hinta määräytyy monen muunkin tekijän, kuten markkinoiden mukaan (Burrow 2012, 409-410).

Kustannukset voidaan jakaa välillisiin (yleiskustannukset) ja välittömiin kustannuksiin sen perusteella, ovatko ne kohdistettavissa suoraan laskentakohteille. Myös kustannus, joka olisi helppo jäljittää laskentakohteeseen, voidaan nähdä välillisenä, jos sen merkitys on vähäinen ja tarkan tuotekustannuksen määrittämiseen käytetyt resurssit ylittäisivät siitä saatavan hyödyn. (Drury 2012, 26.)

Pitkällä aikavälillä tuotteen hinnan tulisi kattaa kaikki suoritteen aiheuttamat kustannukset, jotta toiminta olisi kannattavaa. Laskennan tulosta, jossa suoritteen kaikki kustannukset on huomioitu, kutsutaan omakustannusarvoksi. Lyhyellä aikavälillä on mahdollista hinnoitella kertatilaus myös alle tuon arvon. Tällöinkin hinnan tulisi kattaa vähintään rajakustannukset, eli ylimääräisen tuote-erän valmistuksesta aiheutuvat lisäkustannukset. (Drury 2012, 228-229.)

Kustannusten hallinnan haasteet teollisen palveluyrityksen näkökulmasta

Teollisen palveluyrityksen kustannuslaskennassa ja kustannuspohjaisessa hinnoittelussa voidaan pitkälti soveltaa tuotantoyrityksen laskennan periaatteita. Sopimusvalmistaja kuitenkin valmistaa tiettyä tuotetta joissain tapauksissa vain yhden erän. Vaikka samoja kappaleita valmistettaisiin toistuvasti, ei silti yleensä päästä suurtuotantoa vastaaviin määriin. Tällöin ei ole järkevää lähteä määrittämään yhden suoritteen kuluttamia resursseja tarkasti. On tehokkaampaa etsiä tapa kohdistaa tuotannon yleiskustannukset esimerkiksi laskentakohteen kuluttamille välittömille työ- tai konetunneille aiheuttamisperiaatteen mukaan (Horngren et al. 2012, 32).

Operaatioiden kehittäminen ja optimoiminen on usein myös haastavaa sopimusvalmistajalla. Tuotannosta on hankala tehdä kustannustehokasta, koska ei pystytä ennakoivaan tuotannonsuunnitteluun eikä kustannusten seurantaan tietyn tuotteen kohdalla. Alihankintamaalauksen kohdalla tämä etenkin korostuu: Saapuvilla erillä on usein tiukka aikataulu, koska kyseessä on yksi tuotantoketjun viimeisistä vaiheista. Kun maalattavat erät ovat jatkuvasti kiireellisiä, on hankala suunnitella maalauslinjan aikataulua tehokkaasti.

Optimaalisinta olisi pinnoittaa samalla värisävyllä maalattavat tuote-erät peräjälkeen. Värinvaihto vie aikaa ja siten aiheuttaa lisäkustannuksia. Myös tuotesuunnittelulla olisi mahdollista tehostaa tuotteiden ripustusta ja täten parantaa maalaamon toimintasuhdetta. Alihankintamaalari ei yleensä kuitenkaan voi vaikuttaa tuotteen ominaisuuksiin.

Tutkimustulokset ja hinnoittelutyökalun kehittäminen

Mittametallin kohdalla jauhemaalaamohinnoittelun ongelmakohdiksi todettiin yhtenäisen hinnoittelumallin puuttuminen ja hinnoitteluprosessin työläys. Koska yhteistä pohjaa hinnoittelulle ei ole ollut, on eri henkilöiden laskelmissa väistämättä ollut poikkeavuuksia. Toimeksiantaja toivoi mahdollisimman helppokäyttöistä hinnoittelutyökalua, jonka avulla saataisiin nopeutettua ja yhtenäistettyä hinnoitteluprosessia.

Tutkimuksessa löydettiin seurannan kautta tapa kohdistaa maalaamon yleiskustannukset tuote-erille niiden kuluttamien ratametrien perusteella. Työ aloitettiin kustannuspaikkalaskennalla, jossa maalaamon kustannukset kohdistettiin ensin sen käyttötunnille. Tämän perusteella lähdettiin luomaan kustannuslaskelmamallia ja budjettia. Tämä toteutettiin muokattavalla Excel-pohjaisella työkalulla, jotta se olisi helppo pitää ajan tasalla myös kustannusrakenteen ja myynnin muuttuessa. Työkalulla voidaan myös määrittää maalaamon kriittinen piste, voittotavoite ja sopiva ratametrihinta, jolla saadaan kustannukset katettua.

Työssä laskettiin hinta maalattavalle erälle, josta voidaan myös laskea kappalehinta. Tähän päädyttiin, koska eräkohtaisia aloituskustannuksia, kuten värinvaihtoon ja ripustuksen suunnitteluun liittyviä kustannuksia, syntyy erän koosta riippumatta. Välittöminä kustannuksina tuote-erälle kohdistettiin vain edellä mainittu aloituskustannus sekä maalikustannus. Loput kustannukset kohdistettiin tuotteille yleiskustannuslisinä tuote-erän kuluttamien ratametrien perusteella aiheuttamisperiaatetta soveltaen. Näin saatiin luotua sopivan yksinkertainen, mutta silti tarpeeksi tarkka hinnoittelutyökalu.

Molemmat työkalut otetaan käyttöön Mittametallissa. Käyttöönoton yhteydessä suoritetaan jatkotutkimukseksi ehdotettu seuranta, jolla pyritään saamaan vielä tarkempaa ja ajankohtaisempaa tietoa maalaamon tämänhetkisistä kustannuksista ja toiminta-asteesta.

Kirjoittajat

Ulrika Mustonen on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa kansainvälistä liiketaloutta.

Sirpa Suhonen toimii Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alalla tuntiopettajana.

Lähteet

Burrow, J. 2012. Marketing, 3rd Edition. Hampshire: Cengage Learning.

Drury, C. 2012. Management and Cost Accounting, 8th Edition. Hampshire: Cengage Learning.

Horngren, C., Datar, S. & Rajan, M. 2012. Cost Accounting: A Managerial Emphasis. 14th Edition. Harlow: Pearson Education.

Kortekangas, M. & Spolander, M. 2001. Kumppanuusopas. Metalliteollisuuden Keskusliitto (nyk. Teknologiateollisuus ry.). [viitattu 18.12.2016]. Saatavissa:https://teknologiainfo.net/sites/teknologiainfo.net/files/documents/pdf/Kumppanuus.pdf

Mustonen, U. 2016. Pricing Industrial Powder Coating Service, Case: Mittametalli Oy. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu. AMK-opinnäytetyö. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121920970

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *