Yhteisöllisen kehittämisen mahdollisuudet organisaatiossa

Verkostoituminen koskettaa ilmiönä ja toimintamallina yhä enemmän myös julkista ja kolmatta sektoria, koska sielläkin on etsittävä uusia ja vaihtoehtoisia toimintamalleja. Organisaatiot hakeutuvat yhteistyöhön muiden kanssa saadakseen tärkeitä resursseja ja saavuttaakseen strategista etua. Osallistavia menetelmiä käytetään apuna erilaisten verkostojen suunnittelussa sekä arvioinnissa ja seurannassa. Osa menetelmistä sopii samanaikaisesti sekä kehittämis- ja arviointimenetelmiksi. Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön, minkä tavoitteena oli suunnitella yhteistyömalli Vesijärvi-viikon verkostolle.

Kirjoittajat: Mari Laine ja Kirsi Kallioniemi

Osallisuus – mitä osallisuuden käsitteellä tarkoitetaan?

Osallisuuden käsiteellä viitataan kuulumiseen yhteiskuntaan tai yhteisöön. Osallistuminen liittyy kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin itseään ja lähipiiriään koskevassa päätöksenteossa. Osallistamisesta voidaan puhua silloin, kun kansalaisia halutaan, vaaditaan tai kehotetaan osallistumaan tiettyihin yhteiskunnallisiin hankkeisiin (Bäcklund 2002). Osallisuuteen sisältyy liittymistä, kuulumista ja mukana olemista, joiden kautta henkilö tulee osaksi ryhmää tai toimintaa. Osallisuusmenetelmät luovat edellytyksiä eri tahojen osallistumiselle ja antavat mahdollisuuden ja rakenteen osallistua sekä vaikuttaa palveluihin ja työtapoihin.

Viime vuosina organisaatioiden kehitystoiminnassa ovat tulleet suosituimmaksi suunnittelutavat, joissa lähestymistapana ovat ihmis- ja käyttäjäkeskeisyys. Käyttäjätietoa arvostetaan, sekä tiedostetaan sen tuovan kilpailuetua, mutta silti sitä hyödynnetään vielä vähän. (Luotonen, Marttila, Hyyppä, Botero & Kommonen 2011, 63.) Asiantuntemuksen yhdistämistä ei voida pitää merkittävänä menestyksentekijä, vaan nopeasti monimutkaistuvassa maailmassa siitä on tullut avain selviytymiseen. On kasattava ryhmä asiantuntijoita erilaisten ratkaisujen löytämiseen, eikä jättää innovointia ainoastaan tuotekehittäjien velvollisuudeksi. (Kantojärvi 2012, 10-11.) Luotonen ym. (2011, 70) toteavat, että eri toimijoiden yhdistäminen ja osallistaminen kehittämistyöhön mahdollistaa tärkeää tietotaitoa organisaation kehitystoimintaan.

Osallistaminen kehittämistoimintaan ja siihen osallistuminen vaativat sitoutumista ja panostusta niin osallistujilta kuin myös toteuttajiltakin. Yleisesti ottaen ihmisillä on jokin henkilökohtainen intressi osallistuessaan toimintaan, esimerkiksi oman osaamisen hyötykäyttö ja uuden luominen sekä saavutetun hyödyn hyödyntäminen omassa elämässä, kuin myös verkostoituminen ja oman oppimisen innokkuus (Luotonen ym. 2011, 69).

Living Lab-toiminta menetelmänä yhteisöllisessä kehittämisessä

Living Lab-toiminnan lähtökohtana on käyttäjälähtöisyys, eli kehitettävän asian käyttäjä osallistuu T&K&I-toimintaan tasa-arvoisena toimijana muiden toimijoiden kanssa. Toiminnassa korostuu avoimuus, jolla varmistetaan avoin innovaatio yhdessä yhteistyöverkoston eli ekosyysteemin kanssa. Ekosysteemi koostuu erilaisista toimijoista, kuten käyttäjistä, tutkijoista, asiantuntijoista, yrityksistä ja julkisista toimijoista. Living Lab-toiminnassa kehitystyötä pyritään toteuttamaan tosielämän ympäristössä eli ympäristössä, jossa kehitettävän asian lopullinen käyttökin varsinaisesti tapahtuisi. (Orava 2009.)

Yhteisöllistä kehittämistä voidaan rakentaa edelle kuvatun Living Lab-toiminnan neljää ydinelementtiä mukaillen, ja luoda siitä oma Living Lab-toimintamalli omaan käytäntöön soveltuvaksi. Tällä toiminnalla organisaatioilla on myös kehittämistyön rinnalla mahdollista rakentaa kumppanuutta ja kehittää olemassa olevia verkostojaan. Living Lab-toiminta mahdollistaa vuorovaikutusta verkostossa ja edesauttaa vuorovaikutus kanavien synnyssä.

Insight-työskentely osana Living Lab-toimintaa

Kokemuksellisuuden tutkimusalustana toimii Insight-työskentely, jossa jaetaan mm. havaintoja, ajatuksia tai mitä tahansa kokemuksia, joista syntyy oivalluksia parempaan toimimiseen. Insight-työskentelyllä pyritään yhdistämään yhteisölliseen käyttöön yksilön kyvyt ja tavoitellaan yhteyttä yhteiseen ajankohtaiseen kokemusmaailmaan assosiatiivisen puheen sekä yhteisöllisen työskentelyn kautta, luontevalla ja dynaamisella otteella. (Hyyppä 2014, 184, 182). Kortesalmen & Kiviniemen (2014, 225) mukaan kokemuksellisuus lähestymistapana ja tutkimisen kohteena mahdollistaa uudenlaista tapaa huomioida ja kuunnella henkilöstöä.

Professori Juha Perttula (2008, 136-148) opastaa, että tutkijan on ymmärrettävä, mitä aihetta lähdetään tutkimaan ja sen pohjalta etsitään henkilöitä, joilla on kokemus tästä aiheesta eli eläviä kokemuksia. Ihmisten eletyt kokemukset eivät sinällään vielä riitä tutkittavaksi, vaan kokemukset on kuvailtava. Tutkimukseen osallistuvat henkilöt kuvailevat kokemuksensa, esimerkiksi puhein, ilmein, elein, tekstein tai kuvin. Näistä kuvatuista kokemuksista syntyy tutkijalle empiirinen tutkimusaineisto, joita analysoiden tutkija vuorostaan kokee kokemuksia eli ikään kuin kokemus eletään uudelleen. Tutkijan on pyrittävä asettumaan ja palamaan tilanteeseen, jossa kokemukset kuvailtiin. Tällä haetaan ja tutkitaan kokemuksien jaon lisäksi syvällisempää merkitystä tutkittavaan aiheeseen, joten esimerkiksi tilanteen taltiointi kuvamateriaaliksi mahdollistaa myöhemmin tapahtuvan tarkemman analysoinnin. Tutkija uudelleen kuvaa kokemuksia, jolloin eleet ja ilmeet yhdistetään henkilöiden kokemuksiin ja tuotetaan tulkintojen kautta tutkimustuloksia ja kehitysideoita tutkittavan aiheen kehittämiseksi.

Insight-työskentely mahdollistaa eri toimijoiden kokemuksien jakoa ja sitä kautta tutustumista verkostossa vuorovaikutuksen kautta. Toimijoiden kokemuksien huomioiminen tuottaa myös merkityksellisyyttä, jolla syvennetään luottamusta. Insight-työskentely soveltuu hyvin palautteiden keräämiseen ja yhteisölliseen oppimiseen, yhteisten asioiden hyväksi.

Anna mahdollisuuksia hyödynnettäväksi!

Osallistavassa toiminnassa pyritään hyödyntämään ihmisten kokemukset ja osaamiset kokonaisvaltaisesti ja monipuolisesti (Luotonen ym. 2011, 65). Ihmisten välinen vuorovaikutus sekä luottamus ovat edellytyksiä kokemuksellisen tiedon hyödyntämisessä ja ne ovat seikkoja, jotka vaikuttavat toisiinsa. Mikäli ei ole vuorovaikutusta, ei synny myöskään luottamusta. Toisaalta, jos osoitetaan luottamusta, kuten vaikutusvaltaa tärkeiden asioiden parissa, se avaa vuorovaikutuksen kanavia. Kokemuksellisen tiedon hyödyntäminen vaatii yhteisöllisten tilaisuuksien kehittämistä, jolloin synnytetään vuorovaikutusta ihmisten välisissä kanssakäymisissä. (Kupias, Peltola & Pirinen 2014, 97.) Stenvall, Rannisto & Sallinen (2014, 15-16) toteavat, että vuorovaikutus tehostaa tuottavuutta ja kuvaavat tehokkuuden hyötyjä organisaatioissa toiminnan koordinointi kykynä, informaation jaossa ja sen hyödyntämisessä sekä innovatiivisuudessa ja kokonaisvaltaisessa asiakastyössä.

Osallistavassa toiminnassa erilaisia näkökulmia sekä osaamisia yhdistetään eri ammattikuntien tai organisaatiotasojen toimijoiden osallistamisella. Osallistavassa toiminnassa osallistamisella annetaan mahdollisuuksia ja niihin osallistumisessa hyödynnetään näitä mahdollisuuksia. Osallistava toiminta, kuten yhteisöllinen kehittäminen, antaa toimijoille mahdollisuuksia hyödynnettäväksi, jolloin toimijat voivat antaa omaa osaamistaan kehittämistyöhön ja tuntea merkityksellisyyttä. Osallistava toiminta mahdollistaa vuorovaikutusta ja auttaa näin ollen kasvattamaan luottamusta kumppanuuteen sekä erilaisten osaamisten hyödyntämistä kehittämistyössä myös organisaation näkökulmasta.

Lähteet

Bäcklund, P, Häkli, J & Schulman, H (toim.) 2002. Osalliset ja osaajat.

Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Gaudeamus.

Hyyppä, H. 2014. Kuinka nähdä-miten sanoa. Insight-menetelmä ja kokemuksen tutkimus. Teoksessa Koivisto, K., Kukkola, J., Latomaa, T. & Sandelin, P. (toim.) Kokemuksen tutkimus IV. Annan kokemukselle mahdollisuuden. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. 175–204.

Kantojärvi, P. 2012. Fasilitointi luo uutta. Menesty ryhmän vetäjänä. Helsinki: Talentum.

Kortesalmi, M. & Kiviniemi, L. 2014. Osallistujat kehittämistyön keskiössä. Kokemustutkimuksen mahdollisuudet työelämän kehittämisessä. Teoksessa Koivisto, K., Kukkola, J., Latomaa, T. & Sandelin, P. (toim.) Kokemuksen tutkimus IV. Annan kokemukselle mahdollisuuden. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. 224–233.

Kupias, P., Peltola, R. & Pirinen, J. 2014. Esimies osaamisen kehittäjänä. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Laine, M. 2016. Anna mahdollisuuksia hyödynnettäväksi

Osallistavan toiminnan suunnittelu Vesijärvi-viikko-verkoston kehittämiseksi. Opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/120968/Laine_Mari.pdf?sequence=1

Luotonen, A., Marttila, S., Hyyppä, K., Botero, A. & Kommonen, K-H. 2011. Kohti avointa innovaatiotoimintaa -yhteissuunnittelun lähestymistapoja ja menetelmiä. Teoksessa Nyström, A-G. & Leminen, S. (toim.) Innovoi(tko) yhdessä asiakkaittesi kanssa. Näkemyksiä Living Lab -toimintaan. Espoo: FibLab-toimijat. 63–84.

Orava, J. 2009. Living Lab -toiminta Suomessa. Aluekeskusohjelman verkostojulkaisu 3/2009 [viitattu 14.9.2016]. Saatavissa: http://docplayer.fi/3001386-Living-lab-toiminta-suomessa.html.

Perttula, J. 2008. Kokemus ja kokemuksen tutkimus: Fenomenologisen erityistieteen tieteenteoria. Teoksessa Perttula, J. & Latomaa, T. (toim.) Kokemuksen tutkimus. Merkitys, tulkinta, ymmärtäminen. 3.painos. 2009. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. 115–162.

Stenvall, J., Rannisto, P-H. & Sallinen, S. 2014. Osaava kunta -rajapinnoilta vahvuutta kuntien toimintaan. Helsinki: Suomen Kuntaliitto.

Kirjoittajat

Mari Laine valmistuu palveluliiketoiminnan tradenomiksi keväällä 2017.

Kirsi Kallioniemi toimii opettajana ja Huippis –hankkeen asiantuntijana Lahden ammattikorkeakoulussa.

Lahdessa 21.12.2016

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *