Työssäoppimisen kehittäminen puolustusvoimissa

Työssäoppimisen merkitys kasvaa edelleen työelämässä. Työssäoppimista voidaan kehittää myös julkishallinnossa, minkä osoittaa puolustusvoimien kontekstissa vuonna 2012 Petri Viitamäen tekemä tutkimus. Viitamäki tutki liiketalouden ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (2012) opinnäytetyössään ”Tutkinto-osajaksolle valmistautuvien opiskelijoiden työssäoppimisen kehittäminen. Case: Puolustusvoimat” miten aseiden ja asejärjestelmien 1-tason teknisiin tarkastusoikeuksiin liittyvää työssäoppijan oppimista voidaan kehittää Perusteet-osajakson ja Tutkinto-osajakson välisellä kahden vuoden ajanjaksolla puolustusvoimien joukko-osastoissa. Viitamäen tutkimus on sovellettavissa puolustusvoimissa erityisesti aseiden ja asejärjestelmien teknisiin tarkastusoikeuksiin johtavissa koulutuksissa, mutta tuloksia voidaan myös soveltaa kaikessa koulutuksessa, josta oleellisen osan muodostaa työpaikalla tapahtuva oppiminen ja harjaantuminen.    

 Tutkimuksen tavoite ja toteuttaminen

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten työssäoppijan oppimista voidaan kehittää puolustusvoimissa Perusteet-osajakson ja Tutkinto-osajakson noin kahden vuoden työssäoppimisen aikana. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia siihen, millaista työpaikkaohjauksen tulee olla Perusteet-osajakson ja Tutkinto-osajakson välillä, mitä asioita ja asiakokonaisuuksia työssäoppimisen tulee sisältää ja miten työkokemus ja työssäoppiminen tulisi todentaa ennen Tutkinto-osajakson alkua. Tutkimus oli ohjaava tapaustutkimus, sillä aseiden ja asejärjestelmien tarkastamiseen pätevöittävä koulutusjärjestelmä on olemassa, mutta sitä pitää kehittää opiskelijoiden oppimisvalmiuksien parantamiseksi.

Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jossa tieto kerättiin teemahaastatteluin. Informantit jaettiin vastaajaryhmiin sen mukaan, mikä heidän suhteensa oli Tutkinto-osajaksoon: a) tarkastusoikeustutkinnon menestyksekkäästi suorittaneet henkilöt; b) tarkastusoikeustutkinnossa epäonnistuneet henkilöt; c) tutkintoja vastaanottavat ja asetekniikkaa kouluttavat henkilöt; sekä d) asejärjestelmien asiantuntijat. Vastaajaryhmiin a, b ja c sijoittuneet haastateltavat olivat kaikki suorittaneet samansisältöisen työssäoppimisjakson ennen tarkastusoikeuksien myöntämiseen liittyvää Tutkinto-osajaksoa. Sijoittamalla haastateltavat em. ryhmiin saatiin tutkimukseen riittävästi erilaisia näkökulmia kehittämisehdotusten tueksi.

Aseiden ja asejärjestelmien tarkastusoikeudet

Aseiden ja asejärjestelmien tarkastamista koskevien ohjeiden ja määräysten tarkoituksena on laadunvarmistukseen kuuluvan tarkastusjärjestelmän yhdenmukaistaminen puolustusvoimissa siten, että sotavarusteet ja koulutusvälineet säilyvät käyttäjälle turvallisina kaikissa käyttöympäristöissä ja käyttötilanteissa. Jotta henkilöllä on oikeus tarkastaa asejärjestelmiä osana laadunvarmistusta, hänellä tulee olla puolustusvoimien myöntämä tarkastusoikeus. Tyypillisesti näyttötutkinnon vastaanottanut henkilö tai organisaatio esittää hyväksytysti suoritetun näytön jälkeen tarkastusoikeutta opiskelijan joukko-osaston komentajalle, jolla on mahdollisuus myöntää opiskelijalle esitetty tarkastusoikeus.

Puolustusvoimissa aseiden ja asejärjestelmien laadunvarmistamiseen liittyvä tarkastusjärjestelmä muodostuu kolmesta eritasoisesta tarkastusoikeudesta, joiden saavuttamiseen liittyy oleellisesti koulutusjärjestelmä ja työssäoppiminen puolustusvoimien joukko-osastoissa:

  • 1-tason käyttäjän tarkastusoikeuden omaavilla henkilöillä on tyypillisesti oikeus todeta, että ase tai asejärjestelmä on ampumakuntoinen eli se on turvallinen käyttää ennen tulitoiminnan aloittamista.
  • Vähintään 1-tason tekniset tarkastusoikeudet omaavalla henkilöllä on oikeus vastata aseelle tai asejärjestelmälle tehtävästä käyttökunnon tarkastuksesta, joka sisältää asejärjestelmästä riippuen 40-80 eri tarkastuskohdetta.
  • 2-tason tekniset tarkastusoikeudet voidaan myöntää puolustusvoimien varikon, laitoksen tai kumppanuusyrityksen toimipisteen tuotantotoimintaan ja kunnossapitotoimintaan ja ne liittyvät yleensä teollisuudessa asejärjestelmän perushuollon aikana tai välittömästi sen jälkeen tehtäviin tarkastuksiin.

 

Puolustusvoimien tarkastusoikeuksiin liittyvä koulutusjärjestelmä

Jotta opiskelijalla on mahdollisuus osallistua 1-tason käyttäjän näyttötutkintoon, hänen on saatava koulutusta esimerkiksi mittaus- ja materiaalitekniikassa, ampumatarviketekniikassa, huoltohallinnossa sekä ase- ja asejärjestelmätekniikassa. Lisäksi näyttötutkintoon osallistuvan tulee muun muassa hallita asejärjestelmän yleiseen rakenteeseen ja toimintaan sekä 1-tason käyttäjän tarkastukseen liittyvät asiakokonaisuudet. 1-tason käyttäjän tarkastusoikeuksiin liittyvää koulutusta järjestetään puolustusvoimissa aselajikouluissa.

Ennen 1-tason teknisten tarkastusoikeuksien saamista opiskelijan tulee osallistua Järjestelmäkurssin Perusteet-osajaksolle. Saavuttaakseen opiskeluoikeuden Perusteet-osajaksolle, opiskelijalla tulee olla oikeus suorittaa 1-tason käyttäjän tarkastuksia Perusteet-osajakson opetussuunnitelmaan liittyville asejärjestelmille. Lisäksi opiskelijan 1-tason käyttäjän tarkastusoikeuksien on pitänyt olla voimassa vähintään yhden vuoden ajan ja hänen osaamistasonsa on vastattava tasoa, joka saavutetaan noin vuoden työkokemuksella.

Perusteet-osajaksolla opiskelija saa perusteet asejärjestelmän 1-tason tekniseen tarkastukseen; asejärjestelmän rakenteeseen, toimintaan, tekniikkaan ja palvelusturvallisuuteen; sekä siihen, miten asejärjestelmän huolto- ja tarkastustoimenpiteet vaikuttavat asejärjestelmän käyttökuntoisuuteen. Jotta opiskelija voi osallistua Perusteet-osajakson jälkeiseen Tutkinto-osajaksoon, hänen tulee tehdä 1-tason teknisiä tarkastuksia Tutkinto-osajakson opetussuunnitelmaan liittyville asejärjestelmille 1-tason tekniset tarkastusoikeudet omaavan henkilön valvomana. Opiskelijan osaamistason tulee myös vastata tasoa, joka saavutetaan noin kahden vuoden työkokemuksella. Puolustusvoimien tarkastusoikeuksiin liittyvää koulutusjärjestelmää havainnollistaa kuvio 1.

Bergström_kuvio1

Kuvio 1. Puolustusvoimien tarkastusoikeuksiin liittyvä koulutusjärjestelmä

Vuosina 2010–2011 pidetyillä Tutkinto-osajaksoilla on selkeästi ollut havaittavissa suuntaus siihen, että opiskelijoilla ei ole ollut riittäviä ja samalla tosiasiallisia valmiuksia osallistua Tutkinto-osajaksolle ja suorittaa se hyväksytysti. Vielä tutkimuksen aloittamisen jälkeen syksyllä 2012 Tutkinto-osajakson aloitukseen liittyvässä tasokokeessa evättiin puutteellisen osaamisen vuoksi yhdeltä henkilöltä opinto-oikeus.

Tutkinto-osajakson aloittaa tasokoe, jossa mitataan opiskelijan noin kahden vuoden aikana suoritetun työssäoppimisen tuloksia. Tutkinto-osajakson aikana opiskelijat osoittavat tutkinnon vastaanottajille omaa ammatillista osaamistaan tekemällä asejärjestelmille käyttökunnon tarkastuksia. Tutkinto-osajakson lopuksi opiskelija osoittaa näyttökokeessa työssäoppimisen ja osajakson aikana oppimansa tiedot ja taidot. Näyttökokeen osaamisvaatimus on 70 % eikä näyttökokeessa saa olla yhtään kriittistä virhettä. Kriittinen virhe tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että opiskelijan tekemä virhe olisi voinut aiheuttanut vaaraa henkilöstölle tai vaurioittaa asejärjestelmää.

Onnistunut työssäoppiminen

Collinin (2007, 198) mukaan termillä työssä oppiminen voidaan tarkoittaa oppimista, joka tapahtuu arkisten työtehtävien lomassa työpaikoilla. Termillä työssäoppiminen Collin ja Virtanen (2007, 216) tarkoittavat toisen asteen ammatilliseen koulutukseen kuuluvia pakollisia työelämän harjoittelujaksoja. Aseiden ja asejärjestelmien tarkastusoikeuskoulutusjärjestelmästä löytyy elementtejä sekä työssä oppimisesta että työssäoppimisesta. Tutkimuksessa päädyttiin käyttämään termiä työssäoppiminen, koska työssäoppimista haluttiin tarkastella tyypillisenä työelämässä tapahtuvana harjoittelu- ja harjaantumisjaksona. Lisäksi työssäoppimisella tarkoitetaan työpaikoilla tapahtuvaa opiskelua, joka on osa ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmaa. (Collin 2007, 198.)

Työssäoppiminen on myös Puolustusvoimissa noussut korostettuun asemaan viime vuosien aikana. Työssäoppiminen on ollut läpi historian, niin puolustusvoimissa kuin myös koko yhteiskunnassa, yksi merkittävimmistä tavoista oppia uutta työpaikoilla työtä tekemällä. Työssäoppiminen on työpaikalla tai siihen verrattavissa olevassa oppimisympäristössä tapahtuvaa suunnitelmallista, ohjattua, reflektoivaa sekä mitattavissa olevaa työssäoppijan osaamisen kehittymistä.

Tutkimuksessa onnistuneen työssäoppimisen määriteltiin muodostuvan työssäoppimisympäristön, työpaikkaohjaajan, koulun, työssäoppijan opettajan sekä työssäoppijan yhdessä muodostamasta kokonaisuudesta (kuvio 2). Työssäoppimisen onnistuessa siitä on hyötyä kaikille osapuolille. Puolustusvoimissa työssäoppimisen onnistumisesta saatava hyöty on se, että yhä useampi työssäoppija suorittaa Tutkinto-osajakson hyväksytysti ja saavuttaa samalla 1-tason tekniset tarkastusoikeudet.

 

Berström_kuvio2

 

Kuvio 2. Onnistunut työssäoppiminen.

Työssäoppiminen alkaa perehdyttämisellä, joka on tärkeä vaihe työssäoppimisessa. Työssäoppija tulee saattaa heti työssäoppimisen alussa osaksi työyhteisöä, koska se edistää harjoittelun onnistumista ja oppimista (Sipinen 2012, 74). Työssäoppimisessa käydään sosiaalista vuorovaikutusta erityisesti työssäoppijan, työpaikkaohjaajan ja työyhteisön välillä. Vaikka perehdytys ei suoranaisesti ole osa työssäoppimista, se luo perustan työssäoppimisen onnistumiseksi.

Epäonnistunut perehdytys luo negatiivisen varjon vuorovaikutuksen onnistumiseen. Työyhteisön ja työssäoppijan välisen sosiaalisen vuorovaikutuksen epäonnistumisella on todettu olevan selkeä vaikutus työssäoppijan oppimistuloksiin. Työssäoppija oppii aidossa työyhteisössä, joka muodostaa työssäoppijan oppimisympäristön. Aito työyhteisö oppimisympäristönä ja oppilaitoksissa saatava opetus täydentävät toisiaan. Työyhteisössä työssäoppija oppii paitsi formaalin tietoon liittyvää informaalia tietoa, myös toimimaan osana työyhteisöä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. On mahdollista, että työssäoppijalla on usein uusin formaali tieto.

Työyhteisön tulee oppivan organisaation tavoitteiden mukaisesti pyrkiä oppimaan ja vastaanottamaan formaalia tietoa, jos työssäoppija voi sitä työyhteisölle antaa. Haatajan (2007, 87) mukaan työssäoppija voi törmätä vastustukseen ja kielteiseen asennoitumiseen mennessään työpaikkaan, jossa ei olla valmiita vastaanottamaan uusia työmenetelmiä. Tämänkaltaisissa työpaikoissa ei työssäoppimisen tavoitteita painoteta ja siksi työssäoppimisen tavoitteita ei saavuteta.

Työpaikkaohjaajan tulee osaltaan varmistaa työssäoppimisen onnistuminen ja ennen kaikkea oikeiden työtapojen ja työmenetelmien opettaminen. Väärien menetelmien ja työtapojen opettaminen tai salliminen on kaikkien osapuolten kannalta vahingollista; erityisesti aseiden tarkastustoiminnan näkökulmasta väärien työtapojen ja tarkastusmenetelmien oppiminen on vahingollista. Työssäoppijan osoittaessa Tutkinto-osajaksolla osaamistaan, työssäoppimisen aikana opitut virheelliset työmenetelmät saattavat johtaa opiskelijan opintojen keskeyttämiseen tasokokeen jälkeen tai hänen antamansa näytöt saatetaan hylätä Tutkinto-osajakson lopuksi. Toisaalta, virheiden salliminen antaa työssäoppijalle mahdollisuuden parantaa omaa osaamistaan silloin kun virheellinen toimintatapa reflektoidaan yhdessä työpaikkaohjaajan kanssa. Aseiden tarkastustoimintaan liittyvä oikeiden työtapojen ja menetelmien omaksuminen yhdistettynä vastuulliseen työntekoon on paras mahdollinen esikuva ja malli työssäoppijalle ja tärkeää asejärjestelmien tarkastustoiminnan luotettavuuden ja vastuullisuuden näkökulmasta.

Työpaikkaohjaajan työssäoppijalle antama palaute sekä heidän keskinäinen jatkuva vuoropuhelunsa korostuvat työssäoppimisessa. Palautteen antamisen ja vuorovaikutuksen keskiössä on työpaikkaohjaaja, jonka henkilökohtaiset ominaisuudet ja valmiudet luovat perustan työssäoppijan oppimisen edistymiselle. On erityisen tärkeää ymmärtää, että ilman rakentavaa ja ymmärrettävää palautetta tosiasiallista oppimista ei tapahdu. Yhteisesti jaetut tapahtumat ja kokemukset antavat sisältöä palautteelle ja arvioinnille ja jalostavat oppimista. Hautaniemen (2008, 102) mukaan ohjaajan tulee ohjata opiskelijaa pukemaan sanoiksi kokemuksiaan ohjauksesta ja oppimisesta, ja ohjata näin opiskelijaa itsereflektioon ja ammatilliseen pohdintaan sekä aktiivisuuteen.

Työssäoppimisen tulee olla suunnitelmallista ja sen tulee perustua koulun opetussuunnitelmiin. Työssäoppimisen suunnitelmallisuuden varmistamiseksi tulee työssäoppijalle laatia työssäoppimisen suunnitelma. Työssäoppimisen suunnitelma ei saa olla työssäoppimisen työkalu, joka on pelkästään työssäoppijaa varten. Työssäoppimisen suunnitelman ja sen sisällön tulee olla yksiselitteinen sekä ehdottomasti niin työssäoppijan, työpaikkaohjaajan, koulun, työssäoppijan opettajan kuin työyhteisönkin tiedossa. Oppilaitoksilla ja työssäoppimiseen osallistuvilla organisaatioilla tulee olla selkeä roolijako siitä, mitä asioita oppilaitoksissa ja yleisesti työssäoppimispaikoilla opetetaan. Opetussuunnitelmien sisältöjen tulee myös olla selkeitä kaikille osapuolille. (Jansson 2012, 55.)

Saavuttaakseen riittävän korkean osaamisen tason työssäoppija tarvitsee formaalia tietoa työssäoppimisen edellytysten luomiseksi. Työssäoppijan tulee hallita oppimisen kohteena olevan asiakokonaisuuden tietoperusta. Väisäsen (2003, 198) mukaan erityisesti ammatillisten perusopintojen työssäoppimisessa opiskelijoilla on oltava ennen työpaikoille menoa teoreettiset perustiedot opittavista asioista ja käytännön työkokemusta, joita sitten työpaikoilla yhä syvennetään pohdiskellen ja reflektoiden.

On silti ymmärrettävä informaalin tiedon merkitys työssäoppimiselle. Työssäoppija oppii työtä tekemällä työkavereiltaan niin onnistumisista kuin virheistä. Työssäoppija tarvitsee ehdottomasti myös informaalia tietoa täydentämään ja kasvattamaan työssäoppimisella saavutettavan tiedon määrää. Esimerkiksi Haikolan (2006, 88) mukaan koulutusta tärkeämmäksi nousivat oppimiskokemukset ja ammattitaidon harjaantuminen työtä tekemällä, omia virheitä reflektoimalla ja työkavereilta oppimalla. Tutkimuksessa haastatellut henkilöt korostivat sitä, että he olivat oppineet paljon työtä tekemällä, mutta heidän oli kuitenkin vaikea eritellä konkreettisia oppimistuloksiaan.

Työssäoppijan opettaja on myös merkittävässä asemassa työssäoppimisen onnistumisessa. Opettajan merkitys työssäoppimisessa korostuu oppimisympäristössä arviointikäyntien aikana. Opetushallituksen (2012) mukaan työssäoppijan opettajan tulee osallistua työssäoppijan kanssa käytäviin palautekeskusteluihin yhdessä työpaikkaohjaajan kanssa ja samalla opettajan tulee antaa työssäoppijalle tämän tarvitsema tuki ja ohjaus. Työssäoppijan oma asenne ja halu oppia työpaikalla ovat silti ratkaisevia osatekijöitä tarkasteltaessa työssäoppimisen onnistumista. Työssäoppijan tulee pyrkiä sosiaalisuuteen ja aktiivisuuteen työssäoppimisen aikana. Työssäoppijan motivaatioon työssäoppimisen aikana vaikuttaa myös muu työyhteisö.

Työssäoppimisen aikana saavutettavissa oppimistuloksissa näkyy, jos työyhteisö kohtelee työssäoppijaa negatiivisesti tai työssäoppijan työssäoppimisen aikana tekemät tehtävät ovat oppimisen näkökulmasta toissijaisia. Suoranta ym. (2008, 70) korostavat yleisesti oppimisen miellyttävyyden merkitystä oppimiseen ja oppimistuloksiin; oppiminen on epämiellyttävää silloin, kun se on pakkotahtista, jatkuvan arvostelun alaista puurtamista tai kun se on velvollisuus, mikä johtaa siihen, että oppiminen on puurtamista ilman selkää tulosta.

 

Ehdotukset Tutkinto-osajaksoon liittyvän työssäoppimisen kehittämiseksi

Puolustusvoimien tulisi työnantajana kriittisesti tarkastella Perusteet-osajakson jälkeistä työssäoppimisen ajanjaksoa. Kysymys ei ole siitä, etteivätkö työssäoppijat pyrkisi parhaaseen mahdolliseen oppimistulokseen työssäoppimisen aikana tähdätessään kohti Tutkinto-osajakson heille asettamia vaatimuksia. Kysymys on siitä, että Tutkinto-osajaksolle tähtäävä työssäoppiminen ei ole tällä hetkellä Maavoimien esikunnan määrittelemää suunnitelmallista, ohjattua ja arvioitua oppimista.

Työssäoppijoille tulee laatia työssäoppimisen suunnitelma. Työssäoppimisen tulee olla suunnitelmallista ja jokaiselle opiskelijalle tulee laatia työssäoppimisen suunnitelma Perusteet-osajakson jälkeen. Asejärjestelmien teoreettisen tiedon osaamista täytyy myös ylläpitää työssäoppimisen ajan. Työssäoppijan täytyy ymmärtää, mitä hän on tekemässä, miksi hän niin on tekemässä ja mikä merkitys tarkastustoiminnalla on palvelusturvallisuuteen.

Puolustusvoimien tulee kartoittaa ja valita työpaikkaohjaajaksi sopivat henkilöt. Työssäoppijoiden tulee saada ohjattua ja suunnitelmallista työpaikkaohjausta tehtäväänsä koulutetulta, sosiaaliset ja pedagogiset taidot omaavalta työpaikkaohjaajalta. Työpaikkaohjaajan tulee olla niin lähellä työssäoppijaa, että tieto työssäoppijan osaamistasosta on lähes reaaliaikainen. Ennen työssäoppimisen aloittamista tulee varmistaa työssäoppijoiden riittävä formaali tietoperusta, jotta työssäoppimisella on edellytykset onnistua.

Työssäoppijan arviointilomake laaditaan työssäoppimisen suunnitelman liitteeksi. Oppimisympäristön muuttumisesta tavanomaisesta varuskunnan korjaamosta esimerkiksi maasto-olosuhteisiin on selkeästi hyötyä. Työssäoppimisen aikana tehdyt asejärjestelmien kunnossapitoon liittyvät työtehtävät tulee myös kirjata muistiin mahdollista myöhempää tarkastelua varten työssäoppimisuunnitelman liitteenä olevaan lomakkeeeseen. Tapoja seurata työssäoppijan edistymistä käyttökunnon tarkastamisessa löytyi tutkimuksessa kaksi: työpaikkaohjaajan tulee tietää työssäoppijan osaamisen taso koko työssäoppimisen ajan ja työssäoppijan osaamista voidaan testata työssäoppimisen aikana.

Työssäoppijan tulee osallistua ampumaharjoituksen kunnossapitotehtäviin työssäoppimisen aikana. Työssäoppijan kehittymisen näkökulmasta työssäoppimisen tulee sisältää asetekniikan opintoja ja asetekniikan kertaamista työssäoppimisen aikana sekä muiden asejärjestelmien kunnossapitotöitä.

Puolustusvoimien tulee tutkia miten työssäoppiminen vaikuttaa työssäoppijan valmiuksiin suoriutua Tutkinto-osajaksosta. Työssäoppimisen aikana tehtävien käyttökunnon tarkastusten tosiasiallinen määrä ei saa olla sidottuna tehtävien käyttökunnon tarkastusten määrään eikä työssäoppimiseen käytettyyn aikaan, vaan osaamisen kehittymiseen. Työssäoppimisen pituus tulee määritellä suhteessa työssäoppijan osaamiseen. Tällä tarkoitamme sitä, että laadukkaasti tehdyn työssäoppimisen suunnitelman toteuduttua työpaikkaohjaajan tulisi pystyä arvioimaan työssäoppijan valmius hakeutua Tutkinto-osajakson opiskelijaksi.

 

Lähteet

Collin, K. 2007. Työssä oppiminen prosesseina ja ohjauksen haasteina. Teoksessa Eteläpelto, A., Collin, K. & Saarinen, J. (toim.) Työ, identiteetti ja oppiminen. 1. painos. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy, 198-215.

Collin, K. & Virtanen, A. 2007. Työssä oppiminen prosesseina ja ohjauksen haasteina. Teoksessa Eteläpelto, A., Collin, K. & Saarinen, J. (toim.) Työ, identiteetti ja oppiminen. 1. painos. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy, 216-237.

Haataja, H. 2007. Työssäoppimisen toimivat käytännöt; Catering-ala ammatillisissa perusopinnoissa. Tampereen yliopisto. Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. Pro gradu-tutkielma.

Haikola,T.2006. ”Oppiminen on elämää” – Aikuisten oppimiskokemuksia arkielämän oppimisympäristöissä. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteenlaitos. Pro gradu-tutkielma.

Hautaniemi, U-M. 2008. ”Mä ohjaan niin kuin mä teen itte sitä” – tutkimus kokemuksista opiskelijan työssä oppimisen ohjaajana terveyskeskuksen vuodeosastolla. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Lisensiaattityö.

Jansson, M. 2012. Työssäoppimisen merkitys työpaikkaohjaajan arvioimana. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteen laitos. Pro gradu-tutkielma.

Opetushallitus. 2012. Näyttötutkinnot. [luettu 21.05.2012] Saatavissa: http://www03.edu.fi/aineistot/tonet/fin/oppilaitos/index.html

Sipinen, N. 2012. ”Se kaikki vähä kokemus lapsista alkoi avautua suureksi kokonaisuudeksi” – Harjoitteluun liittyvät oppimiskokemukset sosionomiopiskelijoiden oppimistarinoissa. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Pro gradu-tutkielma.

Suoranta, J., Kauppila, J., Rekola, H., Salo, P. & Vanhalakka-Ruoho, M. 2008. Aikuiskasvatuksen risteysasemalla – Johdatus aikuiskasvatukseen. 2. Korjattu ja uudistettu painos. Joensuu: Joensuun yliopistopaino.

Väisänen, P. 2003. Työssäoppiminen ammatillisissa perusopinnoissa: Ammatillinen osaaminen, työelämän kvalifikaatiot ja itseohjautuvuus opiskelijoiden itsensä arvioimina. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Kasvatustieteellisiä julkaisuja n:o 83.

 

Artikkelin kirjoittajat

Petri Viitamäki on suorittanut opistoupseerin tutkinnon (1997), tradenomin tutkinnon liiketoiminnan logistiikan koulutusohjelmassa (2011), johtamisen erikoistumisopinnot (2012), tradenomin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon yrittäjyyden ja liiketoiminnan koulutusohjelmassa (2012) ja aloittaa syksyllä 2013 ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot. Viitamäki on työskennellyt Puolustusvoimissa Hämeen rykmentin Huoltokoulussa opetusupseerina vuodesta 2002 lähtien ja hänen toimenkuvaansa kuuluu asetekniikan opettamisen lisäksi tarkastusoikeuksiin liittyvien näyttöjen vastaanottaminen.

Heli Bergström on suorittanut tradenomin tutkinnon laskentatoimesta (2000), kasvatustieteen maisterin tutkinnon ammattikasvatuksesta (2002), tekniikan lisensiaatin (2006) ja tekniikan tohtorin tutkinnot (2011) oppivan organisaation, työpsykologian ja johtamisen alalta. Bergström on työskennellyt Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden alalla HR:n, johtamisen ja organisaatioiden yliopettajana vuodesta 2011 alkaen ja vastaa toukokuusta 2013 alkaen myös liiketalouden ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista. Ennen Lahden ammattikorkeakoulua Bergström työskenteli monipuolisissa johtamistehtävissä pääasiassa yksityisellä sektorilla.

Lahdessa 13.9.2013

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *